Hasselpähkinöiden keruu ennen oravia

On elokuun puoliväli ja pähkinäpensaan (Corylus avellana) hasselpähkinät alkavat kypsyä. Miten metsäpuutarhuri saa pähkinät kerättyä ennen kuin oravat popsivat ne suihinsa ja kantavat talvivarastoihinsa? Mistä oikeastaan tietää pähkinöiden olevan kypsiä tai valmiita jälkikypsytettäviksi?


Hasselpähkinän kehitys

Katsotaan aluksi hieman pintaa syvemmälle pähkinäpensaan lisääntymiseen; pölytykseen, hedelmöitykseen ja itse pähkinän kasvuun.

Pähkinäpensaalla on varsin erikoinen tapa lisääntyä. Tuulipölytteinen pensas pölläyttää tosin aivan tavallisesti siitepölyt ilmoille maalis–huhtikuussa, mutta itse hedelmöitys tapahtuu vasta monta kuukautta tämän jälkeen kesällä. Pensaissa alkaa näkyä pähkinöiden alkuja yleensä kesäkuun toisen viikon tienoilla (Lounais-Suomessa), hedelmöittyminen tapahtuu kuitenkin vasta kun kuori on hieman jo kasvanut.

Hedelmöityksen jälkeen kuori kasvaa elokuun alkuun mennessä kutakuinkin täyteen mittaansa. Itse ydin, pähkinän syötävä sisus taas alkaa kehittyä vasta kuoren ollessa lähes täydessä mitassaan! Eli jos heinäkuun alkupuolella halkaisee pähkinän voi huomata sen sisuksen olevan vailla pähkinää. Kuori on silloin täynnä valkoista perussolukkoa, ja pähkinän ydin on vasta nuppineulanpään kokoinen nokare, jos sitäkään. Heinäkuun lopulla pähkinän ytimen voi yleensä jo selvästi havaita. Muutaman viikon kasvupyrähdyksen aikana se syrjäyttää perussolukon ja kasvaa elokuussa täysikokoiseksi.

Pähkinä alkaa kypsyä kun sen ydin on kehittynyt täyteen mittaansa ja täyttää kuoren. Tämä on se hetki jolloin tarhurin ja kerääjän on oltava hereillä.

Oravat ovat jo herkutelleet pähkinöillä 16.8.23 Helsingin Töölönlahdella.

Kypsymisen merkit

Pähkinän kypsyyttä on totuttu arvioimaan sen näkyvistä ominaisuuksista: kuoren ja suojalehtien värimuutoksesta (vihreästä ruskeaan) ja pähkinän irtoamisesta suojalehdistään. Elokuun puolivälissä pähkinät harvemmin vielä irtoavat itsekseen suojalehdistä, sen sijaan pähkinän kuoren värimuutos alkaa. Nyrkkisääntönä voi pitää, että täysin vihreä pähkinä on raaka, täysin ruskea on kypsä.

Oravat alkavat usein viedä vielä täysin vihreitä, juuri ruskettumaan alkavia pähkinöitä. Vihreäkuorisen pähkinän kuori ei ole vielä täysin kovettunut, se on vasta "puutumassa", eikä tällaisen pähkinän sisus yleensä ole riittävän kehittynyt, jotta sen voisi kerätä ja jälkipysyttää. Käy niin, että sisus surkastuu jos tällaisen irrtottaa ja yrittää saada kypsymään.

Jos kuoren värimuutos sen sijaan on hieman jo alkanut, onnistuu jälkikypsyttäminen paremmin, eikä ydin kutistu paljoakaan. Tätä voi verrata puuvartisen kasvin puutumiseen, nuori vihreä verso on ruohomainen, nestepitoinen ja lerpahtaa kuivattaessa. Puutunut vuosiverso sen sijaan pitää muotonsa, vaikka aavistuksen kutistuukin – sama pähkinällä.

Hasselpähkinän kypsyyttä voi koitella myös sormilla. Pähkinää painetaan peukalolla sivulta, jolloin kypsä pähkinä irtoaa suojalehdistä. Mitä helpommin, sen kypsempi se on. Jos pähkinä ei syyskuun ollessa pitkällä vielä irtoas suojalehdistään on se yleensä jollain tapaa kehityksensä aikana vioittunut ja ontto, taikka sitten ulkomaista, pidempää kasvukautta vaativaa, perua, eivätkä vielä kypsä. Muista myös, etteivät kaikki yksittäisen pähkinät kypsy samanaikaisesti vaan muutaman viikon jakson aikana.

Kun pähkinä on hieman ruskea tyvestään, muttei vielä irtoa suojalehdestä sormin painettaessa, on aika jälkikypsytyksen. Suojalehti irtoaa onnistuneen jälkikypsytyksen aikana ja pähkinän ydin on riittävän kypsä, eikä kutistu. Pähkinät on runsasoravaisilla alueilla tarpeen kerätä heti ytimen saavutettua täyden koon, täyttäessä kuoren.

Vuonna 2023 aikaisen keruun ja jälkikypsytyksen hetki vaikutti muutamien Helsingissä tekemieni havaintojen (Tammisalo, Herttoniemi, Kumpula, Töölö, Pasila) perusteella alkaneen elokuun puolivälissä.

Pähkinöiden kypsymisajankohdasta saa viitteitä tehoisaa lämpösummaa eli kasvukauden mittaan kertyneen lämmön määrää seuraamalla (esim. www.farmit.fi-palvelusta'). Näin tehdään hyvin yleisesti esimerkiksi omenapuilla, mutta pähkinäpensaan pähkinöihinkin sitä voi ehkä soveltaa, vaikka hedelmöitys ja muutkin lajin ominaisuuden poikkevat hedelmäkasveista melkoisesti.

Tehoisat lämpösummat olivat 16.8.2023 Helsingissä: 1154 (Herttoniemi) ja 1101 (Kaisaniemi) (www.farmit.net).

16.8.2023 Töölö, Helsinki. Pähkinän kuori on täyttynyt syötävällä ytimellä ja kuori on "ruskettunut" yli puoleen väliin pähkinää. Suojalehdet ovat edelleen vihreät.

17.8.23 Pasila, Helsinki. Kuoren värjäytyminen on alussa ja osa pähkinöistä irtoaa suojalehdistä kun pähkinää painaa voimakkaasti sormilla.

Jälkikypsytys ja kuivaus

Laitoin elokuun puolivälissä keräämiäni tutkimuspähkinöitä jälkikypsymään. Pähkinät kypsyvät toki parhaiten ollessaan kiinni pensaassa, mutta jos oravat ne siitä riipivät irti on jälkikypsytys nähdäkseni toiseksi paras vaihtoehto. Pähkinät kerätään tällöin pensaasta suojalehtineen ja laitetaan ilmavasti esimerkiksi taimilaatikkoon tai verkkopussiin. Huolehdi, että oravat, metsähiiret tai muut pähkinöistä pitävät eläimet eivät pääse niihin käsiksi (esim. myyräverkkoa väliin). Uskon että liian nopea kuivahtaminen voi olla haitaksi, ydin voi silloin surkastua. Tutkittua tietoa tästä ei juuri ole, joten nämä ovat arveluita.

Pidä pähkinät suojalehtineen hyvin tuulettuvassa kuivassa paikassa, ulkona, muutaman viikon ajan niin ne jälkikypsyvät ja suojalehdet irtoavat. Siirrä ne sitten sisälle kuivumaan.

Pähkinöiden kuivaus on tosiaan hieman eri juttu kuin jälkikypsytys. Kuivattaessa kypsät, suojalehdistä tippuvat pähkinät otetaan sisätiloihin tai kuivuriin ja poistetaan niistä liika kosteus, jotta ne säilyvät pidempään. Jälkikypsytys taitaa ajaa hieman samaa asiaa, mutta ulkotilojen korkea ilmankosteus ei pidemmän päälle ole hyväksi pähkinöiden säilymiselle.

Pähkinöitä jälkikypsymässä kuistilla 23.8.2022 Laitilassa.