Tein 5.–16.10.2025 siementenkeruu- ja opintomatkan Kaakkois-Kanadaan. Matkan ensisijainen tarkoitus oli kerätä pähkinäkasvien siemeniä mahdollisimman hyvin eteläisen Suomen kasvuolosuhteita vastaavista paikoista. Halusin myös nähdä paikan päällä erilaisten pähkinäkasvien viljelyä tuotantoprosesseineen ja tutustua Kanadan pähkinäihmisiin. Myös kasvimateriaalin eli siementen maahantuontiprosessin opettelu ns. matkalaukkutuontina oli osa reissun keskeistä antia.

Matka alkoi Etelä-Ontariosta, jonka jälkeen kiersimme Quebecin eteläosia, St. Lawrence-joen molemmin puolin. Lopuksi kuljimme vielä Nova Sctotian kautta Prinssi Edwardin saarelle.

Julkaisen matkasta blogikirjoituksia nyt syksyn 2025 ja talven 2026 aikana, noin reissupäivä / julkaisu periaatteella.

6.10.2025 Etelä-Ontario, Grimo Nut Nursery -taimisto

Jos pähkinäharrastaja jonkun alan kohteen Kanadasta tietää on se luultavasti Etelä-Ontariossa sijaitseva Grimo Nut Nursery -taimisto. Suomalaiset ovat tilanneet Grimolta siemeniä jo ainakin 15 vuoden ajan. Ernie Grimon (s. 1939) vuonna 1973 perustamaa 5,6 hehtaarin pähkinätilaa ja taimistoa johtaa nykyisin hänen tyttärensä Linda Grimo, joka vieraili Suomessa elokuussa 2025 Pähkinäseuran kutsumana  Ernie on edelleen mukana tilan päivittäisessä toiminnassa. Näimme hänet pariin otteeseen haravoimassa kastanjoita, hän myös varttaa viitisentuhatta jalopähkinän taimea kaudessa. Ehkä jatkuva pähkinöiden syöminen ja mukava fyysinen aktiivisuus ovat pitäneet hänet niin vireänä.

Eteläinen Ontario on Vancouverin seudun jälkeen Kanadan suotuisinta aluetta erilaisten hedelmä- ja pähkinäkasvien viljelyyn. Grimon taimisto sijoittuu Kanadan menestymisvyöhykkeelle 7a eli talven alimmat lämpötilat ovat pahimmillaan –18 Celcius-asteen luokkaa – ei siis kovin hyvä kohde kerätä koeteltujen puiden siemeniä. Grimon taimisto tarjoaa kuitenkin parhaan näköalan pähkinäkasvien moninaisuuteen. Näimme pähkinöiden ohella myös laajoja persikka- ja viiniviljelmiä sekä suurikokoisia erikoishedelmäpuita kuten amerikanpersimoneja (Diospyros virginiana) ja papaveja (Asimina triloba), joiden makeaa satoa pääsimme myös maistelemaan.

Grimon bisnes on myydä monenlaisia pähkinäkasvien astia- ja paljasjuurisia taimia sekä niiden siemeniä. Tila tuottaa pähkinöitä myös myyntiin, niin suoraan kuluttajille kuin jälleenmyyjillekin. Linda Grimo jalostaa herttajalopähkinöitä (Juglans ailantifolia v. cordiformis) ja hybridihasselpähkinöitä (Corylus sp.) ja on hiljattain julkaissut ensimmäiset omat herttajalopähkinälajikkeensa. Kerrassaan monipuolinen paikka siis nähdä ja oppia kaikenlaista pähkinöihin liittyvää.

Saavuimme tilalle aikaisin aamulla 6. lokakuuta Toronton lentokentän hotellilta. Päivästä oli tulossa helteinen, vaikka oli jo lokakuun alku. Vuokra-auton kääntyessä pihalle havaitsin ensimmäisenä tumman teini-ikäisen pojan, joka operoi jonkinlaista konetta. Grimolla pähkinäntuotanto on sen verran suurta, että pähkinöiden käsittelyyn on hankittu ja kehitelty monenlaisia mekaanisia ja sähköisiä apuvälineitä. Työntekijöitä on näin sadonkorjuuaikaan useita, pääasiassa jamaikalaisia. Pojan operoima kone poisti herttajalopähkinöistä hedelmäkuoret. Vieressä toinen kausityöntekijä taas käytteli betonimyllystä tuunattua laitetta, jonka avulla pähkinöistä poistettiin lajista riippuen suojalehdet tai hedelmäkuorien jäämät. 

Grimon herttajalopähkinät
Helteinen päivä oli jatkoa kuivalle kasvukaudelle, josta maan kaakkoiskolkka oli kärsinyt jo kuukausia. Osa herttajalopähkinöistä oli kuivunut puihin. Olimme ajoittaneet reissun niin että pääsisimme seuraamaan pähkinöiden keruuta ja prosessointia mahdollisimman monessa kohteessa maan eri osissa. Grimolla kerättiin juuri viimeisiä herttajalopähkinöitä, hasselpähkinöitä ja mustajalopähkinöitä (Juglans nigra). Hertat olivat yksi tämän reissun kärkilajeista ja opimmekin uutta mm. eri lajikkeiden sadonkorjuuajoista ja näimme lajikkeiden vaihtelevia kasvutapoja ja talveentumisvaiheita. 

Linda Grimo aloitti herttojen jalostuksen 2005 ja nimesi viisi parasta lajikkeiksi vasta pari vuotta sitten. Linda halusi kehittää herttajalopähkinöitä, jotka saisi ehjinä pois kuorestaan. Ehjiä herttajalopähkinöitä voidaan myydä kappalehinnalla konditorioihin, joissa ne käytetään leivosten ja kakkujen koristeina. Puolikkaat ja pienemmät muruset kaupataan paljon alhaisemmalla kilohinnalla. 

Suomen näkökulmasta aikaisin kypsyvät lyhyen kasvukauden herttajalopähkinät olivat erityisen kiinnostuksen kohteena. Lindan risteyttämistä lajikkeista '99' eli 'Papple's Hope' (‘Calendar’ x ‘Rhodes’) ja '113' (‘Calendar’ x ‘Rhodes’) kypsyivät ensimmäisinä, niiden keruu alkoi 11.9.25. Referenssilajike 'Imshua' (ex 'Schubert'), alettiin kerätä Grimolla 14.9.25. Tuo '113' on toistaiseksi nimeämätön, mutta Lindan suosittelema pieniä ja kauniita pähkinöitä tekevä puu, joka näytti talveentuvan muita rivin puita aikaisemmin. Sen siemeniä lähtikin kokeiluun omalle tilalleni Laitilaan. '99' on hyvin ohutkuorinen ja aukeaa helposti, se myös aloitti kukinnan hyvin aikaisin – kolmevuotiaana! 


Amerikan oma "Walnut" eli mustajalopähkinä ja saksanpähkinä
Tilan pähkinäkasveista jalopähkinät vievät laajimman alan. Herttojen lisäksi tarhassa kasvaa mustajalopähkinää ja saksanpähkinää (Juglans regia), joista molemmat on yleensä vartettu mustajalopähkinälle, kuten hertatkin. Mustajalopähkinää käytetään perusrunkona, koska se on hyvin kylmänkestävä ja soveltuu hyvin myös tiiviimmille kasvupaikoille. laji tekee myös kunnon tukkipuuta, joka on tunnetusti arvokasta. Ernie Grimo lisäsi tilan saksanpähkinät 1980-luvulla silmuttamalla ne kolmen metrin korkeudelle mustajalopähkinäpuuhun. Näistä on siten mahdollista myydä pähkinäsadon lisäksi joskus aikanaan myös kolmemetrinen mustajalopähkinätukki.

Saksanpähkinä eli English walnut, Persian walnut tai Carpathian walnut, on pohjoisamerikkalaisille tuntemattomampi laji kuin alunperin Yhdysvälloista oleva mustajalopähkinä, jota he kutsuvat nimellä walnut. Grimolla kasvoi mielenkiintoisia saksanpähkinälajikkeita, joista mieleen jäivät mm.  'Coble 2', joka on valtavan kokonsa lisäksi erittäin makea ja helposti paljain käsin avattava. Myös 'Hansen' ja 'Metcalf' olivat herkullisia suoraan puusta, ne tekevät pienehköjä pyöreitä pähkinöitä, mutta ovat valitettavasti hieman kylmänarkoja. 'Broadview' on maineikas lajike Pohjois-Euroopassa ja se on tehnyt Suomessakin satoa. Linda opasti lajikkeen tunnistamiseeen: pähkinän kärjessä on sormella tuntuva ja näkyvä terävä kohouma. Grimon 'Broadview'-puut ovat peräisin lajikkeen nimenneen Jack Gellatlyn tilalta Brittiläisestä Kolumbiasta Kanadasta, eli ne ovat varmasti lajikeaitoja.

Mustajalopähkinän prosessointi oli vierailumme aikana kuumimmillaan. Puuaineksen lisäksi näillä pähkinöillä on Pohjois-Amerikassa ihan oma käyttökulttuurinsa ja niiden erikoinen, hieman homejuustoon vivahtava, maku taipuu mm. mausteseoksiksi, leivonnaisiksi ja öljyiksi. Grimo myy pähkinöitä mm.  Quebeciin Au Jardin Des Noix -tilalle öljynpuristusta varten. Tästä paikasta kerron lisää myöhemmässä julkaisussa.

Lyhyen kasvukauden mustajalopähkinöiksi Linda mainitsi 'Prairie', 'Minnesota, 'Weschke' ja 'Troup' -lajikkeet. Kahden ensimmäisen pähkinä on kyllä tosi pieni, 'Prairie' jää myöskasvultaan puoleen normaalista. 'Troupin sadonkorjuu alkoi Grimolla 21.9.25. Linda kertoi jo Suomessa 'Potsdam' lajikkeesta, joka on USA:n New Yorkin osavaltion kylmemmiltä kolkilta (USDA vyöhyke 4) kotoisin. Tämän lajikkeen keruu oli juuri käynnissä. Mustajalopähkinään törmäsimme matkallamme monessa paikassa, joten siitä lisää myöhemmissä kirjoituksissa.

Mielenkiintoisia hybridihasselpähkinöitä
Pohjois-Amerikassa on suuria haasteita euroopanpähkinäpensaan (Corylus avellana) viljelyssä, koska laji on lähtökohtaisesti hyvin altis vakavalle Eastern Filbert Blight -sienitaudille (Anisogramma anomala). Alkuperäiset lajit amerikanpähkinäpensas (C. americana) ja sarvipähkinäpensas (C. cornuta) tekevät pienempää ja hankalammin suojalehdestä irrotettavaa pähkinää, mutta pärjäävät EFB-taudin kanssa.  Ontariossa viljellään lähinnä C. avellana, C. americana, C. heterophylla ja C. colurna -lajien erilaisia risteymälajikkeita, joiden tärkein valintakriteeri on taudinkesto. 

Hasselpähkinöiden sadonkorjuu alkoi 2.9.2025 Saskatchewan-kannan hybridieillä, joiden emot ovat C. americana x C. avellana -risteymiä Genevan tutkimusaseman (NY, USA) ja Mordenin koetilan (Manitoba, Kanada) materiaalista. Tämä voisi olla mielenkiintoinen kanta myös kokeiluihin Suomessa. Suosittu lajike vaikutti olevan 'Matt', jota juuri kerättiin, sen perimässä on 25% turkinpähkinää, mikä näkyy suojalehtien "röyhelöinä" ja kuiduista puhtaana pähkinän ytimenä.

Linda aloitti hasselpähkinöiden jalostuksen ja kontrolloidut risteytykset vasta hiljattain vuonna 2021, joten tällä  vuosikymmenellä ei uusia lajikkeita ole vielä luvassa. Hän käyttää risteytyksissä aina Oregonissa (USA) kehitettyä 'Gamma'-lajiketta, joka on EFB- ja Big Bud Mite -punkin (Phytoptus avellanae) kestävä, muttei kuitenkaan kovin relevantti Suomen oloihin. Sen sijaan 'Northern Blais' - lajike on kylmästä Quebecistä (Zone 4)  ja Linda käyttää sitä usein risteytyksissä kehittääkseen hasselpähkinälajikkeita myös Kanadan kylmemmille alueille. Tämä hybridilajike tekee Grimolla vuosittain 4,5–7 kilon satoja, on kasvutavaltaan matala ja EFB-taudin kestävä. Sain tästä siemeniä Suomessa kokeiltavaksi.

Linda toki kertoi pähkinöistä yhtä sun toista jo Suomen vierailullaan, mutta vasta paikan päällä aukeni koko moniaistinen pähkinätodellisuus. Keruutekniikat, prosessointi, varastointi, pähkinämoninaisuuden yleinen hypistely, pensaiden yksilölliset kasvutavat, pähkinöiden maku, kuoren avattavuus, tarinat lajikkeiden taustalla ja mahdollisuus tutustua Lindan jalostusmuistiinpanoihin antoivat monia ainutlaatuisia kotiinviemisiä, joista tämä blogikirjoitus on vasta alkua.

Siitä on nyt viisitoista vuotta kun tilasin ensimmäiset herttajalopähkinän siemenet, syksyllä 2010 siis. Tänä syksynä ympyrä sulkeutuu, sillä matkustan pian Kanadaan, jossa vierailen Grimo Nut Nursery -taimistolla, josta nuo siemenet kerran tilasin. Olisin toivonut voivani viedä taimistolle seuraavat terveiset: "Sain ensimmäisen herttajalopähkinäsatoni juuri ennen tänne tuloani!". Näin ei kuitenkaan käynyt. Puut ovat hengissä, suurin (kuva 1.) taitaa olla jo yli kuuden metrin korkuinen, mutta pähkinöitä en ole niistä vielä saanut, vaikka kukintaa on muutaman kerran jo ollut. Kirjoitanpa silti nyt kokemuksiani herttajalopähkinäpuiden kasvattamisesta ja myös niiden pähkinöistä.

Taustaa
Perustiedot herttajalopähkinästä löydät kirjastani Pähkinöitä omasta puutarhasta – opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen. Kerrataan sen verran, että herttajalopähkinä (Juglans ailantifolia v. cordiformis / Juglans mandshurica v. cordiformis) on kotoisin Japanista ja Sahalinin saarelta (Venäjä) ja se eroaa japaninjalopähkinästä (Juglans ailantifolia / Juglans mandshurica v. sachalinensis) vain pähkinän muodon osalta, molemmat ovat varsin sileäkuorisia. Herttajalopähkinä on hieman helpommin avattava kuin japaninjalopähkinä. Pähkinän sisuksen voi parhaimmillaan saada ulos ehjänä, jolloin sitä voidaan käyttää esimerkiksi koristeena leivosten tms. päällä. Tästä syystä sitä myös viljellään, eikä istuteta pelkästään koristekasveiksi puistoihin ja puutarhoihin, kuten japaninjalopähkinää. Suomessa japaninjalopähkinää näkee istutettuna varsinkin Helsingissä, herttajalopähkinä sen sijaan on harvinainen, kuten Japanissakin. Tiedän tällä hetkellä yhden satoa tekevän puun Helsingistä ja vain neljä–viisi koko Suomesta!

Kasvupaikka ja ilmasto
Herttajalopähkinä on varsin merellisen ilmaston puu, joka pitää leudosta syksystä ja pitkästä kasvukaudesta. Se on runsasmultaisten kasvupaikkojen ystävä, eikä kasva jos multakerros on ohut ja niukkaravinteinen. Puu tarvitsee taimivaiheen jälkeen runsaasti valoa. Varsinkin taimivaiheessa se hyötyy suojapuustosta, joka vähentää syyshallojen purevuutta ja tuulisuutta. Kaikki Suomessa kasvatettavat jalopähkinät, varsinkin suurilehtiset idänjalopähkinät, joihin herttakin kuuluu, ovat tuulelle arkoja. Myrskytuuli tarttuu ja riepottelee helposti niiden suuria, aika pehmeitä, jopa 80–90 cm pitkiä lehtiä. Raekuurot tekevät myös pahaa jälkeä, mutta niiltä ei oikein voi suojautua (Kuva 7.). Istuta herttajalopähkinä suojaiseen paikkaan, jossa se saa kuitenkin paljon valoa. Valitse paksumultainen paikka ja huolehdi runsaasta vedensaannista.

Jalopähkinät ovat nopeakasvuisia, etenkin idänjalopähkinät (Juglans mandshurica spp.). Ne voivat venyä toista metriä vuodessa jos em. kasvupaikkavaatimukset täyttyvät. Tämä on sekä vahvuus että heikkous. Puuaines on aika köykäistä ja voimakkaasti kasvaneet vesat eivät välttämättä ehdi tuleentua jos kasvukausi on lyhyt ja viileä. Pahin tilanne hertalle olisi jos keväällä silmujen auettua tulisi halla, joka palelluttaisi vasta-auenneet versot + viileä ja kuiva kesä + yhtäkkiä alkavat pakkaset lokakuussa. Tällöin kasvu alkaisi seuraavana keväänä joko maantasalta tai jostain ylempää, muttei kuitenkaan päätysilmuista. Tällöin on usein seurauksena puun haarautuminen ja pensasmaisempi kasvutapa. Herttajalopähkinä kestää –40 asteen talvipakkasia jos kasvukausi on ollut suotuisa. Ideaalitilanteessa kesä on pitkä ja lämmin, mutta vettä on runsaasti tarjolla. Tähän päälle loiva ja pitkä laskeutuminen talveen eli lämmin syys-lokakuu ja ensimmäiset hallat vasta mahdollisimman myöhään, jolloin puu ehtii tuleentua ja kestää helposti Etelä-Suomen talvipakkaset.

Leikkaus
Periaatteessa jalopähkinät eivät juurikaan tarvitse leikkaamista, mutta meidän ilmastossamme sitä käytännössä tarvitaan, jotta puun rakenteesta saadaan kestävä. Ongelma on esimerkiksi tuo edellä mainittu päätysilmun paleltuminen, jonka seurauksena puu haaroittuu. Nämä haarat ovat usein varsin tasaväkisiä ja niiden oksakulmat jyrkkiä ja heikkoja (kuva 8.), mikä johtaa myöhemmin ongelmiin. Herttajalopähkinä on leveä puu, muttei kovin korkea eli oksat lähtevät kasvamaan luontaisesti varsin voimakkaasti sivulle jos kasvupaikka on valoisa. Voit auttaa puuta pysymään terveenä ja vahvana leikkaamalla päätysilmun paleltumisesta tai muusta johtuvan kilpalatvan pois. Myös muut heikko-oksakulmaiset eli jyrkästi rungosta ylös kasvavat oksat on hyvä poistaa, mieluusti mahdollisimman nuorina. Jalopähkinöiden leikkaus- ja muut haavat tuntuvat olevan  sienitaudeille (kuva 6.). Isot leikkaushaavat sopivat niille erityisen huonosti, sillä oksien ja rungon ydin on ontto tai "höttöinen". Leikkaa tai nipistä huono oksa pois heti kesäkuussa kun se lähtee kasvuun. Sopiva leikkausaika isommille oksille on heinäkuussa tai elokuun alussa, jotkut leikkaavat niitä myös alkukeväästä.

Pölytys
Jalopähkinät kaipaavat kaveria, mutta voivat tehdä yksinkin pähkinöitä. Usein haasteena on emi- ja hedekukkien eriaikainen kukinta, jolloin yksi puu ei tee pähkinöitä. Kukinta limittyy monesti hieman, joillain yksilöillä enemmänkin, tällöin satoa voi saada yksinäisestäkin puusta. Herttajalopähkinä risteytyy vaivattomasti monen muun jalopähkinän kanssa jos kukinta-aika osuu yksiin. Omalla tilallani hedekukki (kuva 2.) tänä vuonna kuusi eri jalopähkinää, lähinnä pieniä  ensikertalaisia kasveja, eikä yksikään onnistunut pölyttämään suurinta ja runsaskukkaisinta herttajalopähkinääni. Ensi vuonna täytyy kokeilla siirtää toisesta puusta siitepölyä tämän hertan emikukkiin (kuva 3.), josko sitten kuudentenatoista kesänä saisin tietää minkämuotoisia pähkinöitä suurin puuni tekee!

Herttajalopähkinän jalostus
Herttajalopähkinän muoto, siis sydämenmuotoinen pähkinä, ei välttämättä periydy siemenestä lisättäessä. Itävä pähkinä voi taantua takaisin kantalaji japaninjalopähkinän pyöreän-ovaalin muotoiseksi eli jos kylvät herttajalopähkinän siitä voi tulla puu, joka tekeekin pyöreitä pähkinöitä. Näin voi hyvin tapahtua, vaikka tekisit kontrolloidun pölytyksen kahdella herttajalopähkinäyksilöllä. Jos pähkinän muodolla ei ole väliä istuta mieluummin japaninjalopähkinä, niitä on helpommin saatavilla ja jostain syystä ne vaikuttavat olevan ilmastollisesti hieman kestävämpiä. Ehkä ne parhaat herttajalopähkinägeenit ovat vielä jossain Hokkaidon vuorilla, eivätkä meillä viljelyssä.

Herttamaisen muodon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tehdään jalostustyötä. Moni kaunis herttajalopähkinä tekee isoja pähkinöitä suurissa tertuissa (kuva 4.), jotka maistuvat hyvältä ja puu on satoisa ja talvenkestävä. Tämä ei kuitenkaan riitä kaikille. Moni nimetty herttajalopähkinälajike omaa edellämainittuja ominaisuuksia, mutta sisus ei tule ulos kuoresta ehjänä. Tällainen sisus voidaan myydä kilotavarana, mutta jos pähkinän sisus tulee ulos kuoresta vaivattomasti ehjänä voidaan sitä myydä korkeammalla kappalehinnalla ja viljelyn kannattavuus kasvaa merkittävästi. Näin siis kaupallisessa tuotannossa esimerkiksi Kanadassa, jossa herttajalopähkinää viljellään jonkin verran ammattimaisestikin.

Jalostustyöstä saimme Suomessakin maistiaisia kun Grimo Nut Nurseryn johtaja ja jalostaja Linda Grimo vieraili täällä elokuussa 2025 Master classin merkeissä. Lindan luento tallennettiin ja se tullaan julkaisemaan jossain vaiheessa You Tubessa. Luennolla opimme mm. hänen jalostamistaan uusista lajikkeista (kuva 9.) ja herttamaisen muodon periytyvyydestä. Osallistujat saivat harvinaisen tilaisuuden maistella herttajalopähkinöitä. Linda särki pähkinät tottuneesti lyömällä vasaralla pähkinän saumakohtaan. Uusia lajikkeita lisätään Kanadassa varttamalla, mutta lajikkeiden siemeniä voi mahdollisesti tulevaisuudessa tilata ja käyttää niiden hyvää perimää kasvatuskokeiluihin Suomessa. Linda suositteli meille mahdollisimman lyhyeen kasvukauteen sopeutunutta materiaalia. Hän kehotti kasvattamaan tällaisten puiden siemeniä ja valitsemaan niistä edelleen sopivimmat taimet jatkokasvatukseen. Jalotustyö on pitkäjänteistä puuhaa, johon ihmiselämä on harmillisen lyhyt aika. Kasvinjalostajat ovatkin osa ketjua ja jatkumoa, jostain ja joskus täytyy kuitenkin aloittaa.

Ja sitten kohti Kanadan herttajalopähkinämaita
Yksi Kanadan matkani tavoitteista on oppia vielä lisää herttajalopähkinöistä, tuoda Suomeen niiden siemeniä ja päästä havainnoimaan puuyksilöiden välisiä eroja tuleentumisessa, satoisuudessa ja kasvutavassa. Kirjoitan matkasta myöhemmin varmaan useammankin julkaisun tähän blogiin. Reissun taustasta voit lukea tästä ja tukea matkan toteuttamista (pienkeräys RA/2025/1091) lahjoittamalla haluamasi rahasumman tilille: FI89 5104 0020 2658 50 / Joel Rosenberg. Tätä kirjoittaessani on lahjoituksia tullut jo yli 1000 €, suuret kiitokset kaikille lahjoittajille!

Päätin lähteä lokakuussa pähkinöiden keruumatkalle Kanadaan:

"The greatest service which can be rendered any country is to add a useful plant to its culture" –Thomas Jefferson

Mutta miksi niin kauas, eikö lähempääkin voisi kerätä tai tilata siemenet postitse kaukomailta?


Valitsemalla parempia geenejä ja pähkinöitä

Pohjois-Amerikan kasvilajisto on hyvin rikas, siellä kasvaa luonnonvaraisena selvästi enemmän pähkinäkasvilajeja kuin Euroopassa. Kasvimateriaalia, etenkin siemeniä, on toki mahdollista tilata Suomeen ja niin olen tehnytkin vuodesta 2010 lähtien. On kuitenkin aivan eri asia kerätä ne itse ja valita mistä kerää: voi kerätä siementä puuyksilöistä, jotka kasvavat vaikkapa hyvin pohjoisessa ja kylmässä paikassa. Voi myös kerätä puista, jotka tuleentuvat muita aiemmin, eli ovat sopeutuneet hieman lyhyempään kasvukauteen ja pienempään lämpösummakertymään. Voi valita satoisamman, suorarunkoisemman ja ohutkuorisempia pähkinöitä tekevän emopuun. Hyvistä emopuista toivottuja ominaisuuksia periytyy jälkeläisille todennäköisemmin kuin satunnaisesta siemenfirman välittämistä siemenistä.

Keruupaikan ja emopuiden valinnalla pyrin saamaan Suomeen mahdollisimman hyvin meidän olosuhteissamme pärjääviä pähkinäkasveja. Uskon että pähkinäkasvit ovat tulevaisuudessa nykyistä tärkeämpiä Suomen ruoantuotannolle, ruokakulttuurille ja  viherrakentamiselle. Kasvukautemme pitenevät ja lämpenevät, jolloin yhä useammat pähkinälajit menestyvät meillä. Pyrin etsimään ja tuomaan Suomeen mahdollisimman hyviä kantoja näistä lajeista esim. mustajalopähkinästä, herttajalopähkinästä, valkohikkorista ja amerikankastanjasta.

Pähkinäkasvit osaksi Suomen ruoantuotantoa

Miksi juuri pähkinäpuita ja -pensaita ruoantuotantoon? Puuvartiset kasvithan ovat erittäin hyviä sitomaan ilmakehän hiiltä puuainekseen ja maaperään. Ne tuottavat hiilensidonnan ohella puutavaraa, terveellisiä pähkinöitä ja elinympäristön monenlaisille eliöille. Kaiken lisäksi ruokapuiden viljelyssä ei tarvita traktoreita ja fossiilisia polttoaineita, kuten nykyisenkaltaisessa peltoviljelyssä.

En pidä nykyisessä maailmantilassa niin itsestäänselvänä että Suomeen virtaa aina ehtymätön virta polttoaineita, materiaaleja ja muita tuotantopanoksia, joiden avulla maataloutemme ja yhteiskunta pyörii. Olisi hyvä istuttaa ikäänkuin vakuutukseksi iso määrä erilaisia pähkinäkasveja (ja toki muitakin monivuotisia ravintokasveja), jotka tuottavat satoa vuosikymmenistä ja jopa vuosisadoista toiseen vähäisillä tuotantopanoksilla.

Tilaa kyllä löytyy. Pähkinäkasveja voitaisiin istuttaa peltojen, avohakkuualojen ja kotipuutarhojen lisäksi puistoihin paljon nykyistä enemmän. Tiukan paikan tullen ihmiset pysyvät rauhallisempina kun ympärillä kasvaa paljon ruokaa ja sitä osataan kerätä ja käyttää...


Tiedonkeruumatka

Kerään matkalla myös tietoa pähkinäkasvien viljelystä, sadonkorjuusta, prosessoinnista ja käytöstä. Tapaan taimistoviljelijöitä, jalostajia ja harrastajia. Jo matkan valmisteluvaihe on opettanut paljon ja tutustuttanut useisiin pähkinänkasvattajiin.

Yksi tärkeimmistä tiedoista, jota olen etsinyt on sopiva keruuaika kullekin lajille kullakin alueella. Matkani kestää 10 päivää, mutta voisi hyvin olla paljon pidempikin. Kaikkeen ei voi kuitenkaan keskittyä sillä pähkinäkasvien satokausi kestää kolmisen kuukautta! Sarvipähkinät (Corylus cornuta) kypsyvät jo nyt elokuussa. Amerikanpähkinäpensas (C. americana), erilaiset jalopähkinät (Juglans sp.), hikkorit (Carya sp.), tammet (Quercus sp.) ja amerikankastanja (Castanea dentata) seuraavat perässä aina marraskuulle saakka. Näiden saatavuus Euroopasta on rajallista ja geneettinen variaatio emomaata ohuempaa.

Keskityn musta- ja herttajalopähkinöihin, mutta kerään mahdollisuuksien mukaan myös muita siemeniä ja tietoa kaikista pähkinäkasveista. Kirjoittelen talvella tähän blogiin tarinoita Kanadan reissusta.


Pienkeräys keruumatkan tueksi

Järjestämme pienkeräyksen siemenkeruumatkan tueksi. Kerään rahaa, joka käytetään  pähkinäkasvien siementen hankkimiseen Kanadasta. Lähden keruumatkalle lokakuun alussa ja tuon siemenet Suomeen,. Iso osa siemenistä menee Arboretum Mustilaan (Mustilan Kotikunnas Säätiö), jonka kautta ne päätyvät joko siemeninä ja/tai taimina osaksi Suomen tulevaisuuden ruokaturvaa ja puutarhakulttuuria.

Keruumatkan järjestäminen ja toteuttaminen ei ole kovin halpaa. Valmisteluun menee paljon aikaa: pitää selvitellä Kanadasta sopivia keruupaikkoja ja -aikoja eli lähetellä sähköposteja ja soitella, täytyy myös järjestellä työjutut ja perheasiat kuntoon kotimaassa. Lennot, autonvuokrat, majoitus, kasvinterveystodistukset (vaaditaan siemeniltä 12/2019 alkaen), postitukset ym. maksavat tuhansia euroja.

Jos haluat olla mukana mahdollistamassa uusien pähkinänsiementen tuloa Suomeen voit lahjoittaa haluamasi rahasumman tälle tilille: (edit) KERÄYS ON PÄÄTTYNYT, KIITOS KAIKILLE LAHJOITTAJILLE!

Kiitos!

Pienkeräyksen tarkoitus:
"Pähkinäkasvien siementen hankinta Kanadasta valtakunnalllisia kasvatuskokeita ja kasvijalostusta varten. Tarkoitus on tehdä keräysmatka, jonka aikana kerätään luonnosta ja viljelmiltä em. siemeniä. Mikäli tämä ensisijaisen tarkoitus jostain syystä peruuntuu käytetään tuotto pähkinäkasvien siementen hankinta Yhdysvalloista tai Euroopasta."

Pienkeräyksen järjestää Joel Rosenberg / puh. 050 5658793. Keräysnumero RA/2025/1091

Lisätietoa pienkeräyksestä poliisi.fi/pienkeraykset

Sain vihdoin keväällä neljän vuoden odotuksen jälkeen satsin latvialaisia ja venäläisiä hasselpähkinälajikkeita kokeiltavaksi Suomessa. Päätin samalla vähän tehdä inventaariota istuttamistani lajikkeista ja ylipäätään pähkinäkasveistani. Pähkinäkasveja löytyy tiluksilta tällä hetkellä 199 kpl maahan istutettuna ja jokunen ruukuissa.

Suurin osa pähkinäkasveistani on Corylus-sukua eli pähkinäpensaita. Koetarhassani niitä kasvaa noin 160 kpl. Erilaisia nimettyjä Corylus-lajikkeita on 36 erilaista sorttia, joista 6 punalehtistä. Ensimmäiset kolme lajiketta istutin marraskuussa 2015 ja tänä vuonna satoa näyttäisi tulevan 22 eri lajikkeesta. En ole keräilijä vaan valinnut lupaavimmat saatavilla olevat lajikkeet. Eteläeurooppalaisia ei oikeastaan ole mukana, vaikka niiden saatavuus on hyvä, en vain usko niiden satoisuuteen meidän olosuhteissamme.

Lajikkeiden kukinta onnistui tänä keväänä poikkeuksellisen hyvin. Kasvukausi 2024 eli viime vuosi oli lämpösummaltaan tosi korkea ja talvi alkoi loivasti pitkän lämpimän syksyn päätteeksi. Näin puut ja hedekukka-aiheet tuleentuivat hyvin, mikä on lajikkeiden hedekukinnan kannalta erityisen tärkeää. Talvi 2024–2025 oli myös leuto eikä huhtikuiseen kukinta-aikaan osunut juurikaan pakkasia kukintaa häiritsemään.

Kotimaiset pähkinäpensaat hedekukkivat usein lajikkeiden emikukintaan nähden hieman liian aikaisin, eivätkä välttämättä siksi pölytä lajikkeita kovin hyvin. Lajikkeiden sadontuottoa edistääkin merkittävästi niiden oma onnistunut hedekukinta. Tämä on viime vuosina, vasta Pähkinöitä omasta puutarhasta -kirjan julkaisun jälkeen, vahvistunut havainto.

Tässä lajikkeeni heinäkuussa 2025 ja (X)-merkillä tänä vuonna satoa tekevät:

Akera 3 (X)
Akera 5 (X)
Alli (X)
Butler
Corabel
Cosford (X)
Cosford (Puolasta, eri kuin oikea Cosford) (X)
Dundee (Corylus x colurnoides), vartettu C. colurnalle
Eckige Barceloner
Emoa 1
Englische Riesen
Farris 88Q (Corylus x colurnoides) (X), vartettu C. colurnalle
Gavara F2 (X)
Gavara 4 (X)
Gavara 5
Gunslebert (X)
Gustav Mahler (X), vartettu C. avellanalle
Gustav's Zellernuss (X)
Hall's Giant (X)
Isajevsky (X), vartettu C. avellanalle
Juningia
Katalonski
Krasnaja Smolina (X)
Lambert's Filbert (X)
Lange Zeller (X)
Lewis
Nottingham (X)
Maras form
Morrisoka (Corylus x colurnoides), vartettu C. colurnalle
Moskovski Rubin (X)
Pervenec (Corylus avellana x C.heterophylla) (X)
Syrena (X)
Tambovski Rannii (X), vartettu C. avellanalle
U 11408
Vanaga
Webb's Prize Cob (X)

Lisäksi istutettuna on useiden lajikkeiden, lajihybridien ja eri pähkinäpensaskantojen siementaimia.

Instagramissa uusi video noista punalehtisistä hasseleista (23.7.25)

Ja tämän vuoden Pähkinäkurssi Laitilassa 7.9.2025, lue lisää tästä ja ilmoittaudu!

Ryhdyin tänä keväänä tarjoamaan maatilaneuvontaa viljelijöille ja muille tilatunnuksen haltijoille, jotka haluavat esimerkiksi parantaa tilansa kriisinkestävyyttä tai monipuolistaa viljelyä puuvartisten kasvien avulla. Maatilaneuvontaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää, sillä se on erittäin vahvasti tuettua ja viljelijälle todella edullinen apu!


Ruokaviraston ja EU-maaseuturahaston tukema maatilaneuvonta

Jokainen suomalainen maatila voi saada neuvontaa 10 000 euron edestä vuosina 2023–2027. EU-maaseuturahastosta korvataan neuvontakäynnin hinnasta 75 euroa/tunti ja matkakulut. Viljelijä maksaa neuvonnasta ja neuvojan matkakuluista vain arvonlisäveron osuudet.

Lisätietoa: https://www.ruokavirasto.fi/tuet/maatalous/maatilojen-neuvonta/


Miten tilata maatilaneuvontaa ja mitä neuvontakäynnillä tapahtuu?

Neuvonta lähtee liikkeelle tilaajan tarpeesta saada apua johonkin maanviljelyn osa-alueeseen, joka ei ehkä kuulu tilaajan omaan ydinosaamiseen. Maataloushan vaatii tosi paljon erilaista tietoa ja osaamista, eikä kukaan voi täysin hallita kaikkea siihen liittyvää, joten pulman tai sopivan haaveen tullessa eteen kannattaa kysyä neuvojalta apua.

Ensiaskel on ottaa yhteyttä Ruokaviraston neuvojaan, minuun tai johonkin muuhun, ja sopia tapaaminen. Kaikki Ruokaviraston hyväksymät maatilaneuvojat löydät täältä: tietolaari.ruokavirasto.fi/tietolaari/sheets/9. Juttele neuvojan kanssa etukäteen toiveistasi ja tarpeistasi ja sovi neuvontakäynti. Yleisluontoinen tarve riittää, kaikkea ei siis tarvitse tietää etukäteen ennen yhteydenottoa. Neuvontakäynnin tarkoitus on myös kirkastaa tilaajan ymmärrystä tarpeistaan ja toiveistaan sekä auttaa niiden toteuttamisessa.

Neuvontakäynnillä voidaan jutella ja katsella paikkoja. Neuvoja voi esimerkiksi kysellä, kuunnella, tehdä ehdotuksia ja suunnitelmia ja auttaa ratkaisemaan erilaisia viljelyn haasteita yhdessä tilaajan kanssa. Neuvonta on luottamuksellista eikä neuvoja kerro sen sisällöstä muille kuin Ruokavirastolle. Neuvoja voi tarvittaessa tehdä myös ennakkotiedonhakua ja muuta valmistelua sekä käynnin tai käyntien jälkeen suunnittelua, selvittelyä ja raportointia. Hän myös hoitaa paperiasiat Ruokaviraston kanssa ennen ja jälkeen käynnin sekä hakee sieltä oman korvauksensa. Tilaajalle hän lähettää laskun vain arvonlisäveron osuudesta.

Tyypillinen neuvontatapahtuma sisältää ennakkotutustumisen tilaajan tarpeisiin, 1–2 parin kolmen tunnin neuvontakäyntiä sekä koosteen käsitellyistä asioista ja neuvoista tilaajalle. Tarvittaessa käyntejä voi olla enemmänkin ja neuvoja voi myös tehdä laajempia suunnitelmia tilaajalle.


Millaista maatilaneuvontaa minä tarjoan?

Tarjoan tällä hetkellä maatilaneuvontaa näiden neuvontaosioiden puitteissa:
- Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä kestävä energia
- Luonnon monimuotoisuus
- Kestävä kehitys ja luonnonvarat
Kussakin osioista on useita alakategoirioita ja aihealueita, joista osa on hyvinkin laveita, kuten "Uudet kasvilajikkeet ja viljelykasvit". Ole siis huoleti, neuvonnan tarpeesi mahtuu isolla todennäköisyydellä em. neuvontaosioihin.

Voin siis auttaa jos esimerkiksi mietit pähkinöiden kasvattamista pelloillasi, syötävän maiseman istuttamista, puuvartisten kasvien integroimista viljelyyn, investointeja ympäristön tilan parantamiseksi tai orgaanisen aineen lisäämistä maaperään.

Päätoimipaikkani on Helsinki ja sivutoimipisteeni Laitila. Teen maatilaneuvontakäyntejä Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson alueella sekä Satakunnan ja Pirkanmaan eteläosissa. Neuvontaa voidaan toteuttaa osittain myös etänä. Suuri osa neuvontakäynneistä tehdään kasvukauden aikana, mutta myös talvikuukaudet ovat usein mahdollisia neuvontakäynneille.

Olen neuvonut mm. marjatilaa, jossa haluttiin laajentaa viljelykasvien valikoimaa, karjatilaa, jolla haluttiin lisätä laitumien monimuotoisuutta ja tuulensuojaa sekä tilaa, jolla haluttiin kokeilla pähkinäpensaan peltoviljelyä.

Ota yhteyttä jos maatilaneuvonta kiinnostaa! [email protected] / 050 565 9798

p.s. teen myös puutarhaneuvontaa henkilöille joilla ei ole tilatunnusta. Lisää siitä aiemmassa kirjoituksessani.

Eräs ystäväni vinkkasi tänään viime keväisen Minne Rinne vie -radio-ohjelman uusinnasta, joka kuultiin aamulla. Keväinen jutustelu vaahteranmahlasta, pähkinäpensaan kukinnasta ja muista heräävän luonnon antimista on yksi onnistuneimmista haastatteluista, joihin olen osallistunut:
Laitilassa ollaan ihan pähkinöinä. YLE/Minne Rinne vie.
areena.yle.fi/podcastit/1-68250845

Vuosien varrella on tullut annettua monenlaisia haastatteluja eri medioihin. Päätin katsoa mitä netin uumenista löytyy ja keräsin tärkeimmät radio-, lehti- ja tv-haastattelut tähän yhteen. Ihan johdonmukaiselta toiminnaltahan tämä elämänpolkuni näyttää kun juttuja katseli ja kuunteli!


19.8.2024. Laitilassa kokeillaan uusia pähkinälajikkeita maatalouden kokeilutuen avulla. Maaseutu.fi.
maaseutu.fi/tarina/laitilassa-kokeillaan-uusia-pahkinalajikkeita-maatalouden-kokeilutuen-avulla/

8.8.2024. Syötävä metsäpuutarha tarjoaa runsasta ja yllättävää satoa kymmeniksi vuosiksi – perusta oma Joel Rosenbergin vinkeillä! Viherpiha/Meillä Kotona.
meillakotona.fi/artikkelit/syotava-metsapuutarha

5.8.2024. Omavaratalous ja ekologinen elämä. YLE/Kulttuuriykkönen.
areena.yle.fi/podcastit/1-70871148

17.5.2024. ”Sadonkorjuussa tärkeintä on ehtiä ennen oravia”, sanoo pähkinöitä kasvattava Joel Rosenberg. Viherpiha/Meillä Kotona.
meillakotona.fi/artikkelit/pahkinan-kasvatus-joel-rosenbergin-vinkeilla

12.4.2024. Laitilassa ollaan ihan pähkinöinä. YLE/Minne Rinne vie.
areena.yle.fi/podcastit/1-68250845

4.4.2023. Joel Rosenberg on kasvattanut pähkinöitä mökillään jo 15 vuotta. MTV3/Viiden jälkeen.
mtv.fi/lyhyet/002c577c6641819e1ee9?section=Uutisohjelmat

17.2.2023. Syötävässä metsäpuutarhassa ruoka kasvaa monessa kerroksessa. Opettaja-lehti.
opettaja.fi/digilehti/retkiopas-kevat-2023/33-281

17.9.2023. Helsingin liikennöidyimmän tien läheltä voi poimia ilmaiseksi hasselpähkinöitä – pähkinöitä voi kasvattaa myös kotipihassa. YLE/Puoli seitsemän.
yle.fi/a/74-20049684

14.4.2021. Pähkinät omasta puutarhasta – Joel Rosenberg on jo saanut satoa, vaikka alku oli vain kaksi pähkinää. Maaseudun Tulevaisuus.
maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/be1aaeac-f408-5796-a906-a0b4506c178f

13.4.2021. Kuin omena 500 vuotta sitten – jopa jalopähkinä alkaa pärjätä, kun kasvukausi pitenee. Turun Sanomat.
ts.fi/teemat/5277324

20.6.2018. Seksuaalista halua lisäävänä lemmenyrttinä pidetty kasvi löytyy lähes jokaisen pihan perältä. Helsingin Sanomat. 
hs.fi/pkseutu/art-2000005725901.html

30.5.2014. Kaupunkilaiset löysivät syötävät puistot. Suomen Kuvalehti.
suomenkuvalehti.fi/kotimaa/kaupunkilaiset-loysivat-syotavat-puistot

12.4.2013. Kaupunkiviljely on helppo aloittaa. YLE TV1.
areena.yle.fi/1-1890620

6.7.2012. Stadissa kypsyy kelpo sato. Helsingin Sanomat.
hs.fi/pkseutu/art-2000002542755.html

30.4.2012. Onni on saada satoa. Kirkko & Kaupunki.
kirkkojakaupunki.fi/-/onni-on-saada-satoa

21.4.2012. Tomaatit asfaltilla. YLE Radio Suomi.
areena.yle.fi/podcastit/1-1531657

25.8.2011. Etsivä löytää kaupunkiympäristöstä ilmaista suuhun pantavaa. Yle.
yle.fi/aihe/a/20-57329

11.8.2011. Helsingin puissa kypsyy urbaani sato. Helsingin Sanomat.
hs.fi/ihmisia/art-2000004822726.html

Taustaa

Keravan projekti lähti omalta osaltani tietoisemmin liikkeelle helmikuussa 2024. Olin jo jonkin aikaa miettinyt mikä olisi sopiva paikka metsäpuutarhakurssien vetämiseen pääkaupunkiseudulla. Tapasin sitten sattumalta eräässä tilaisuudessa ihmisiä Jalotus ry:ltä Keravalta ja ehdotin yhteistyön aloittamista.

Olin jo keväällä 2023 käynyt Keravalla tapaamassa Keravajoen koululle (1–9 lk.) koulupuutarhaa suunnittelevia tyyppejä. Kuulostelin silloin puutarha-aktiivien suunnitelmia ulko-opetuksen hyödyistä ja frisbeegolf-kentän muuttamisesta puutarhaksi, oppimisympäristöksi. Itselläni ei kuitenkaan vielä silloin ollut haku päällä kurssipaikan suhteen. Helmikuussa 2024 kävin sitten Jalotuksella palaveeraamassa ja tapasin samoja puutarha-aktiiveja uudelleen, yhteistyö Keravajoen koulun syötävän metsäpuutarhan perustamiseksi päätettiin aloittaa ja metsäpuutarhakurssi järjestää 9.–10.5.2025 (lisätietoja kurssista tästä).


Tavoitteita ja tiimin kasaamista

Tavoitteeksi asetettiin kukoistava koululaisten ja paikallisten asukkaiden metsäpuutarha, josta tulisi monipuolista satoa ja malliesimerkki muille koulumetsäpuutarhoja harkitseville. Sattumalta vanha kaupunkiviljelyveteraani-kollegani Lehtosen Jaska (ex Dodo ry) otti yhteyttä samoihin aikoihin ja kyseli millaisia projekteja minulla on menossa ja suunnitteilla. Metropolia AMK:ssa Food SystemiCity- ja PilotGreen- hankkeissa hääräävä Jaska kiinnostui Keravan projektista ja tuli mukaan seuraavaan palaveriimme.

Tiimissä oli nyt Jalotus ry, Keravajoen koulun vanhempainyhdistys, Metropolia AMK ja Pähkinämies. Sidosryhmätapaamiseen elokuussa osallistui edustajia mm. koulun opettajakunnasta, Martoista, Helsingin yliopistolta sekä paikallisia asukkaita. Mukaan tarvittiin kuitenkin vielä yksi hyvin keskeinen toimija:  Keravan kaupunki.

Vanhana kaupunkiviljelyaktivistina tiesin, että julkisten istutusprojektien suunnittelussa on yleensä kaksi pullonkaulaa: luvan saaminen ja ylläpidon järjestäminen, kaikki muu, kuten suunnittelu, taimien hankinta ja istutus hoituvat yleensä helposti. Kaupunginpuutarhuri Mari Kosonen oli jo antanut Jalotukselle suullisen luvan, mutta suunnittelun edetessä ja vuoden 2025 alkaessa tarvittiin myös kirjallinen lupa, jotta hanke voitaisiin julkistaa, lisärahoitusta hakea ja sidosryhmät osallistaa varmemmin mukaan.

28.1.2025 saimme sähköpostia Keravan vastavalitulta uudelta kaupunkisuunnittelujohtajalta:

"Hei!

Myönnän luvan alla esitetylle syötävälle puutarhalle.
 
yt Erkki Vähätörmä"

Metropolialla oli jonkin verran budjettia tämänkaltaisiin pilottikokeiluihin. Rahaa käytimme istutussuunnitelman tekoon, yhteisöllisyyden suunnitteluun ja taimiin sekä muuhun tarvittavaan. Metropolian hankkeiden intressinä on tässä edistää vihreiden pilottien syntymistä, konseptin skaalaamista ja muotoilua palveluksi, jota viheralan yritykset voisivat tarjota asiakkailleen.

Sain vielä mukaan tutun maisemasuunnittelijan piirtämään havainnekuvat ja istutussuunnitelmani puhtaaksi. Suunnitelman uskottavuus ja visuaalinen ilme oli nähdäkseni tosi tärkeä asia projektista kerrottaessa ja neuvotteluissa.

Kasvillisuuden suunnittelu ja lajistoa

Kasvillisuuden suunnittelun lähtökohdaksi otin syötävyyden – lajiston tulisi tarjota syötävää erityisesti koulun lukukausien aikana. Halusin myös huomioida Keravajoen koululaisten  suuren maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osuuden. Päätinkin suunnitella lajistoa perinteistä kotimaista puutarhalajistoa laajemmin ja ottaa mukaan myös eteläisempää kasvillisuutta. Itsestäänselvää oli ettei koulupuutarhaan tulisi kovin myrkyllisiä lajeja.

Kantavaksi lajiteemaksi tulivat pähkinät. Istutuspaikka on Lapilan kaupunginosassa sijaitsevan Pisinmäen reunalla ja löysin sieltä muutaman luonnostaan kasvavan pähkinäpensaan. Pisinmäki on vanha kivikautinen asuinpaikka, jossa on 1960-luvulla tehty arkeologisia kaivauksia. Paikka on ollut aikoinaan merenrantaa (nyt noin 40m mpy.) Kivikauden hylkeenmetsästäjä-keräilijät lienevät käyttäneet paikallisten pähkinäpensaiden hasselpähkinöitä ravintonaan.

"Pähkinämäelle" suunniteltu puuvartislajisto:

– Euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana) lienee kasvanut näillä main jo tuhansia vuosia. Sitä kasvaa luonnostaan kaikissa Euroopan maissa Islantia ja ehkä Vatikaania(?) lukuunottamatta. Hasselpähkinät ovat terveellistä ja herkullista ravintoa, ne kypsyvät elo–syyskuun vaihteessa. Pensaat muodostavat rivissa kasvaessaan holvikaarimaisia tiloja ja -näkymiä metsäpuutarhaan ja ulos sieltä.

– Punapähkinäpensas (Corylus avellana) on edellisen punalehtinen muoto. Sitä tulee ikäänkuin porteiksi kahdelle metsäpuutarhan sisäänkäynneistä. Punapähkinän lehdet ovat aluksi hyvinkin punaisia, mutta ne muuttuvat tummanvihreiksi kesän mittaan. Pähkinän suojalehti on punainen ja itse pähkinä yhtä herkullinen kuin vihreällä sisaruksellaankin.

– Saksanpähkinä (Juglans regia) kertoo ilmaston lämmenneen, sillä se menestyy nykyään Suomessakin. Superterveellinen saksanpähkinä kypsyy lokakuussa ja tarjoaa mahdollisesti puuaineista 2300-luvun koululaisten puutyötunneille.

– Koreansembran (Pinus koraiensis) siemenet ovat niitä pinjansiemeniä mitä Keravan kaupoissakin myydään. Omat pestoainekset kotitaloustunneille tästä? Tätä mäntylajia viljellään laajasti Kiinassa ja Siperiassa. Tämä ja edelliset pähkinäkasvit ovat tuulipölytteisiä.

– Metsälehmus (Tilia cordata) on kotimainen luonnonlaji, jonka nuoret lehdet ovat herkullista salaattiaineista. Silmut aukevat kevätlukukauden viimeisinä viikkoina. Puut kannattaa pitää leikkaamalla matalina, jotta lehtisatoa ylettyy keräämään. Leikkaamatta jätetty puu voi kasvaa 30 metriä korkeaksi. Heinäkuinen kukinta houkuttelee runsaasti mesipistiäisiä.

– Kirsikkaluumu (Prunus cerasifera) kypsyttää hedelmänsä elo-syyskuussa, sopivasti koulujen alettua. Ne eivät ole lintujen suosiossa samalla tavalla kuten kirsikat, jotka sitä paitsi kypsyvät usein jo heinäkuussa ennen koulujen alkua. Kirsikkaluumun kaunis kukinta kevätlukukauden viimeisillä viikoilla muistuttaa kesäloman jälkeen koittavasta sadosta.

– Valkomulperi (Morus alba) on tärkeä ravintokasvi muillekin kuin silkkiä valmistaville silkkiäisperhosen toukille. Sen loppukesällä, usean viikon aikana, kypsyvä marjasato on herkullinen  ja lehdet erittäin proteiinipitoisia. Laji saattaa olla tuttu Aasiasta tai etelämpää Euroopasta muuttaneille.

– Tyrni (Hippophae rhamnoides) kasvaa luonnostaan Suomen rannikolla ja se rakastaa valoa. Nykyiset lajikkeet ovat vähäpiikkisempiä, eivätkä raavi pienten koululaisten sormiä niin helposti verille. Marjat ovat kirpeitä, sisältävät terveellisiä öljyjä ja muita hyviä aineita. Sato kypsyy syyslukukauden alussa.

– Musta-/viherherukka (Ribes nigrum) on se mummolan perusmarja ja itseasiassa sitä kasvaa villinä Suomen luonnossakin. Satovarma ja helppohoitoinen puska, jonka marjasato taipuu mehuiksi, smoothieksi, hilloksi sun muuksi. Ei vaadi rusakoilta suojaamista talveksi, eivätkä linnutkaan vie marjoja.

– Puna-/valkoherukka (Ribes rubrum) ovat yhtä käyttökelpoisia kuin tummemmat serkkunsa, mutta satoa niistä saa jo heinäkuun puolella.

– Mustaselja (Sambucus nigra) menestyy nykyisin oikein hyvin Etelä-Suomessa. Mustaseljankukka- ja marjamehut ovat herkullisia ja paljon käytettyjä eteläisemmässä Euroopassa.

Ruohovartinen kasvillisuus, syötävät perennat, maanpeitekasvillisuus sekä köynnökset suunnitellaan ja istutetaan yhteistyössä paikallisen yhteisön; asukkaiden, koululaisten ja opettajien kanssa.

Kävin vuonna 2024 kymmenessä kunnassa puutarhaneuvontakäynnillä. Ihminen kaipaa apua puutarhaansa monesta syystä ja yksilöllisistä lähtökohdista lähtökohdista, mutta muutama kysymys toistuu lähes aina:

– Mitä kasveja tähän kohtaan kannattaisi istuttaa? / Mihin kohtaan nämä kasvit kannattaisi istuttaa?
– Mitä nämä olemassaolevat kasvit ovat ja mitä hyötyä niistä on?
– Miten saan helppohoitoisemman/kauniimman/satoisamman/monimuotoisemman puutarhan?
– Mistä saan näiden ja näiden kasvien taimia?

Kuulostaako tutulta?

Puutarhoja on tosi monenlaisia ja ihmisten elämäntilanteet sekä resurssit vaihtelevat. On heinittyneitä peltoja, jotka haluttaisiin tuottaviksi mahdollisimman pienellä vaivalla ja on omakotitalopihoja, jotka ovat muuttuneet viidakoiksi. On myös maanviljelijöitä, joita huolettaa luonnon ja maaperän köyhtyminen ja mietityttää miten tukipykälät mahdollistaisivat kestävämpää ja ekosysteemisempää viljelyä osalle tilaa. Teen myös Ruokaviraston rahoittamaa maatilaneuvontaa, josta voit lukea lisää tästä.

Puutarhaneuvontaa voivat kaivata esimerkiksi juuri eläkkeelle jääneet, joilla on vihdoin aikaa ja rahaa toteuttaa unelmaa satoisammasta, helppohoitoisemmasta ja kauniimmasta pihasta. Ruuhkavuosien keskellä elävät saattavat haluta todella selkeän ja tarkan työjärjestyksen: mitä tehdään ja missä järjestyksessä, keneltä uudet taimet ja muu hankitaan tai kuka voi auttaa omenapuiden leikkuussa (puhelinnumero kiitos).

Viime kesän hauskimpia hauskimpia neuvontakeikkoja oli visiitti Oulussa. Satuin olemaan opetushommissa pohjoisessa ja Oulussa oli junanvaihto puolentoista tunnin odotteluineen. Neuvoja kaipaavan asiakkaan olin tavannut keväällä Pohjoisen puutarhamessuilla. Kerroin asiakkaalle että jos kyydit asemalta ja takaisin hoituvat niin olisi tunti aikaa katsoa omakotitalonne pihaa. Normaalisti minimiaikani on kaksi tuntia, mutta tunnissakin ehdin kertoa mitä puuvartisia kannattaa leikata ja milloin, mitkä perennat ovat syötäviä, mitkä kasvit voisivat viihtyä täytemaa(?)kummussa talon valoisalla puolella ja miten näkymät muuttuisivat puuston kasvaessa.

Tulevana keväänä pääsen ilmeisesti auttamaan viljelijää, joka haluaisi pähkinäpensaita pellolleen – kiva kun näitäkin ajatuksia nyt rupeaa olemaan yhä enemmän. Täytyy kyllä opiskella tukiasioita jos tarha meinataan toteuttaa tukikelpoisena. En ole mikään maataloustukien ekspertti, mtta jotain tietoa niistäkin on kertynyt. Osaan auttaa paremmin pähkinäntaimien sijoittelussa, kasvuolosuhteiden parantamisessa, taimien hankinnassa sun muussa mitä vastaan tulee.

Pyrin aina tutustumaan neuvontakohteeseen myös ennen varsinaista käyntiä, katson ainakin sateliittikuvan ja kiinteistön rajat Paikkatietoikkunasta ja kuuntelen tietty asiakkaan kuvauksen paikasta ja tarpeet. Mietin myös kysymyksiä valmiiksi. Jokainen paikka ja ihminen on silti aina hieman yllätys. Eräs asiakas kertoi heti kättelyssä olevansa ADHD-henkilö. No kaikkihan me ollaan omanlaisiamme henkilöitä ja ei se todellakaan mitään vaikka olisi mitä titteleitä. Diagnoosi vaikutti kuitenkin neuvontaan sillä tavalla, että konkretian tarve tuntui olevan tärkeää – merkattiin sitten istutuspaikkaehdotuksia aurauskepeillä maastoon, jotta ne hahmottuisivat piirrosta ja kasvilistaa selkeämmin. Tämä keppijuttu oli hauska homma. Olen sitä käyttänyt sitten ihan diagnoosittomillakin keikoilla :)

Ota toki yhteyttä jos tarvitset neuvontaa puutarhassasi tai laajemmilla tiluksilla! Laskutan käynnistä ja suunnittelusta 65€/h + km-korvaus + alv.

Puutarhaneuvonta liukuu tosiaan joskus puutarhasuunnittelun puolelle, kuten edellä hieman improvisoiden kävi. Varsinaiset suunnitteluhommat vaativat yleensä hieman enemmän aikaa kuin 1–4 tunnin neuvontareissulla on käytössä. Syötävän metsäpuutarhan suunniittelusta voisinkin kirjoittaa oman blogikirjoituksen tässä talven aikana, esimerkiksi Keravalle rakentuvasta uudesta, julkisesta syötävästä metsäpuutarhasta, jonka suunnittelu valmistui juuri...

Lupailin elokuun hasselpähkinä-blogauksessa (www.syötävämetsäpuutarha.fi/blogi/hasselpahkinalajikkeiden-tilannekatsausta-osa-1) kertoa miten hasselpähkinälajikkeet lopulta kypsyivät ja täyttyivät tänä vuonna.

Kasvukausi oli pitkä ja lämmin, joten monet myöhäisetkin pensaat ehtivät tänä vuonna kypsyttää pähkinänsä. Kasvukauden tehoisa lämpösumma oli 1. lokakuuta Laitilassa  1648 ja Eurassa 1652. Ensimmäiset pikkuhallat kävivät syyspäiväntasauksen aikaan, eikä lokakuussa ollut isompia pakkasia, ehkä –3 asteessä kävi jossain kohtaa. Lämpösummaa näyttää Farmit.net-palvelun mukaan kertyvän vielä marraskuun alkupuolellakin...

Pähkinävuosi oli oikein hyvä, ikävä kyllä niin oli myös oravavuosi. Pensaskohtaisten satojen laskeminen ei ollut mielekästä, koska oravat tyhjensivät paikoin pensaan kokonaan. Olen kuitenkin hajauttanut pensaiden sijoittelua jonkin verran ja sain kuin sainkin muutamat lajikepensaat kerättyä lähes kokonaan ennen oravien hyökkäystä.

Edellisessä postauksessa mainitsemani, 2020 keväällä istutettu 'Pervenec' oli satoisin (hybridi)hasselpähkinälajike. Viidestä pensaasta sain talteen noin 300 pähkinää. Lajike on siitä erikoinen, että pähkinän koko vaihtelee todella paljon ja keväisin myös hedekukat yleensä aukeavat. Tämä on toiseksi aikaisin lajikkeeni ja keräilin näistä ensimm'iset jo elokuun lopussa. Saatoin kuitenkin poimia ne liian aikaisin, melkein kaikki pähkinät ovat nimittäin nyt kuivuttuaan huonosti täyttyneitä, sisus on kutistunut. Tai sitten oravat veivät ne täysimmät? Kuten huomaat tiedon tuottaminen on aika hidasta, yksi vuosi havaintoineen ei kerro vielä kovin paljoa ja joka vuosi on eri kelitkin... En siis vielä kohota tätä "parhaaksi" lajikkeekseni.

Suurimmat pähkinät sain 'Lambert's Filbert' -lajikkeesta, jopa 6,4 g tuorepaino/pähkinä ilman suojalehtiä. Nämä myös täyttyvät aina kunnolla ja ovat hyvänmakuisia. Lajike on kuitenkin nuorena yllättävän arka ja paleltuu helposti maantasaan. Pariin metriin kohdalla ongelma tuntuu poistuvan. Satoisuus ei ole suuri, vanhimman pensaani istutin 11/2015 ja satoa nyt tullut muutama kerta, muttei koskaan yli 40 pähkinää.

Vanhin 'Cosford'-pensaani teki kelpo sadon, mutta oravat olivat nimenomaan sen kimpussa. Nättiä ohutkuorista pähkinää, kuori on vaivattomasti hampaillakin rikottavissa. Sato kypsyi tänä vuonna jo syyskuun puolivälissä ja marraskuun ekalla viikolla löysin vielä yhden pähkinän pensaasta. Pähkinä on melko tasakokoista ja yleensä 1–3 pähkinän tertuissa, sato ei ole koskaan valtava.

'Lange Zeller' on  parantanut satoisuuttaan vuosi vuodelta. Kiva kun nämä kasvavat isommissa tertuissa, joissa on usein 3–7 pähkinää. Aikaisin kypsyvä lajike. Kolme pensasta ollut kokeilussani 2018 keväästä,

'Hall's Giant' on lajike, jota monet pitävät sopivimpana pohjoisiin oloihin. Tätä on kaupallisilla tarhoilla Baltiassa ja onhan se pähkinä aika iso sun muuta. Mä en ole koskaan oikein saanut kunnolla pähkinää tästä, vaikka mulla on sitä ollut 2015 syksystä ja nyt jo useampi pensas satoiässä. Paras taisi tehdä vajaa kymmenen pähkinää, joista osa oli hyvin täyttyneitä. Koon puolesta kolmemetrinen pensas voisi kuitenkin tehdä kolmenumeroisen määrän pähkinöitä. Mietin olisiko kyseessä pölytysongelma? 'Hall's Giant' kukkii myöhään, emikukkia näkee vapun aikoihinkin vielä vastaanottavaisesa tilassa, eivätkä kotimaiset pensaat todellakaan ole silloin enää hedekukkimassa. Olkoon tämä nyt toistaiseksi paras selitys ja jos ehdin ja muistan niin pakastan kotimasita siitepölyä ensi keväänä ja annan sitä 'Hall's Giantille' sitten huhtikuun lopulla 2025.

'Akera 5' yksi latvialaisista lajikkeista, joita olen kokeillut viitisen vuotta Laitilassa. Yhden pensaan perusteella ei vielä kannata arvostella kovin paljoa mitään lajiketta. Pähkinät olivat melko suuria, mutta sisuksen osuus oli hyvin pieni. Latviassa satoa tulee paremmalla prosentilla. Oravat saattoivat hyvin viedä ne täyttyneimmät, sain kerättyä vain muutaman. Nuoren pensaan sato oli kokonaisuudessaan 13 pähkinää.

Jos hasselpähkinälajikkeiden satoisuutta haluaisi oikeasti tutkia kunnolla olisi oravia syytä vähentää. Vaihtoehtoisesti pensaita tulisi istuttaa isompi määrä, esim. 10 kpl/lajike jollekin avoimelle pellolle kauemmas metsästä, jotta oravat eivät veisi niin paljoa pähkinöitä.

Lisätietoa oravan metsästyksestä: https://hirvikota.wordpress.com/2022/11/01/oravan-metsastyskausi-on-nyt-parhaimmillaan/. Metsästyskausi on juuri nyt meneillään (1.11–28.2.)