Kasvimetsästystä – pähkinöiden keruumatkalle Kanadaan syksyllä 2025

Päätin lähteä lokakuussa pähkinöiden keruumatkalle Kanadaan:

"The greatest service which can be rendered any country is to add a useful plant to its culture" –Thomas Jefferson

Mutta miksi niin kauas, eikö lähempääkin voisi kerätä tai tilata siemenet postitse kaukomailta?

Valitsemalla parempia geenejä ja pähkinöitä

Pohjois-Amerikan kasvilajisto on hyvin rikas, siellä kasvaa luonnonvaraisena selvästi enemmän pähkinäkasvilajeja kuin Euroopassa. Kasvimateriaalia, etenkin siemeniä, on toki mahdollista tilata Suomeen ja niin olen tehnytkin vuodesta 2010 lähtien. On kuitenkin aivan eri asia kerätä ne itse ja valita mistä kerää: voi kerätä siementä puuyksilöistä, jotka kasvavat vaikkapa hyvin pohjoisessa ja kylmässä paikassa. Voi myös kerätä puista, jotka tuleentuvat muita aiemmin, eli ovat sopeutuneet hieman lyhyempään kasvukauteen ja pienempään lämpösummakertymään. Voi valita satoisamman, suorarunkoisemman ja ohutkuorisempia pähkinöitä tekevän emopuun. Hyvistä emopuista toivottuja ominaisuuksia periytyy jälkeläisille todennäköisemmin kuin satunnaisesta siemenfirman välittämistä siemenistä.

Keruupaikan ja emopuiden valinnalla pyrin saamaan Suomeen mahdollisimman hyvin meidän olosuhteissamme pärjääviä pähkinäkasveja. Uskon että pähkinäkasvit ovat tulevaisuudessa nykyistä tärkeämpiä Suomen ruoantuotannolle, ruokakulttuurille ja  viherrakentamiselle. Kasvukautemme pitenevät ja lämpenevät, jolloin yhä useammat pähkinälajit menestyvät meillä. Pyrin etsimään ja tuomaan Suomeen mahdollisimman hyviä kantoja näistä lajeista esim. mustajalopähkinästä, herttajalopähkinästä, valkohikkorista ja amerikankastanjasta.

Latvian siemenkeruumatkan jälkipyykkiä syyskuussa 2021. Saksanpähkinän hedelmäkuorien värjäämät sormet pysyivät mustina marraskuulle saakka :)

Pähkinäkasvit osaksi Suomen ruoantuotantoa

Miksi juuri pähkinäpuita ja -pensaita ruoantuotantoon? Puuvartiset kasvithan ovat erittäin hyviä sitomaan ilmakehän hiiltä puuainekseen ja maaperään. Ne tuottavat hiilensidonnan ohella puutavaraa, terveellisiä pähkinöitä ja elinympäristön monenlaisille eliöille. Kaiken lisäksi ruokapuiden viljelyssä ei tarvita traktoreita ja fossiilisia polttoaineita, kuten nykyisenkaltaisessa peltoviljelyssä.

En pidä nykyisessä maailmantilassa niin itsestäänselvänä että Suomeen virtaa aina ehtymätön virta polttoaineita, materiaaleja ja muita tuotantopanoksia, joiden avulla maataloutemme ja yhteiskunta pyörii. Olisi hyvä istuttaa ikäänkuin vakuutukseksi iso määrä erilaisia pähkinäkasveja (ja toki muitakin monivuotisia ravintokasveja), jotka tuottavat satoa vuosikymmenistä ja jopa vuosisadoista toiseen vähäisillä tuotantopanoksilla.

Tilaa kyllä löytyy. Pähkinäkasveja voitaisiin istuttaa peltojen, avohakkuualojen ja kotipuutarhojen lisäksi puistoihin paljon nykyistä enemmän. Tiukan paikan tullen ihmiset pysyvät rauhallisempina kun ympärillä kasvaa paljon ruokaa ja sitä osataan kerätä ja käyttää...

Tiedonkeruumatka

Kerään matkalla myös tietoa pähkinäkasvien viljelystä, sadonkorjuusta, prosessoinnista ja käytöstä. Tapaan taimistoviljelijöitä, jalostajia ja harrastajia. Jo matkan valmisteluvaihe on opettanut paljon ja tutustuttanut useisiin pähkinänkasvattajiin.

Yksi tärkeimmistä tiedoista, jota olen etsinyt on sopiva keruuaika kullekin lajille kullakin alueella. Matkani kestää 10 päivää, mutta voisi hyvin olla paljon pidempikin. Kaikkeen ei voi kuitenkaan keskittyä sillä pähkinäkasvien satokausi kestää kolmisen kuukautta! Sarvipähkinät (Corylus cornuta) kypsyvät jo nyt elokuussa. Amerikanpähkinäpensas (C. americana), erilaiset jalopähkinät (Juglans sp.), hikkorit (Carya sp.), tammet (Quercus sp.) ja amerikankastanja (Castanea dentata) seuraavat perässä aina marraskuulle saakka. Näiden saatavuus Euroopasta on rajallista ja geneettinen variaatio emomaata ohuempaa.

Keskityn musta- ja herttajalopähkinöihin, mutta kerään mahdollisuuksien mukaan myös muita siemeniä ja tietoa kaikista pähkinäkasveista. Kirjoittelen talvella tähän blogiin tarinoita Kanadan reissusta.

Pienkeräys keruumatkan tueksi

Järjestämme pienkeräyksen siemenkeruumatkan tueksi. Kerään rahaa, joka käytetään  pähkinäkasvien siementen hankkimiseen Kanadasta. Lähden keruumatkalle lokakuun alussa ja tuon siemenet Suomeen,. Iso osa siemenistä menee Arboretum Mustilaan (Mustilan Kotikunnas Säätiö), jonka kautta ne päätyvät joko siemeninä ja/tai taimina osaksi Suomen tulevaisuuden ruokaturvaa ja puutarhakulttuuria.

Keruumatkan järjestäminen ja toteuttaminen ei ole kovin halpaa. Valmisteluun menee paljon aikaa: pitää selvitellä Kanadasta sopivia keruupaikkoja ja -aikoja eli lähetellä sähköposteja ja soitella, täytyy myös järjestellä työjutut ja perheasiat kuntoon kotimaassa. Lennot, autonvuokrat, majoitus, kasvinterveystodistukset (vaaditaan siemeniltä 12/2019 alkaen), postitukset ym. maksavat tuhansia euroja.

Jos haluat olla mukana mahdollistamassa uusien pähkinänsiementen tuloa Suomeen voit lahjoittaa haluamasi rahasumman tälle tilille: (edit) KERÄYS ON PÄÄTTYNYT, KIITOS KAIKILLE LAHJOITTAJILLE!

Kiitos!

Pienkeräyksen tarkoitus:
"Pähkinäkasvien siementen hankinta Kanadasta valtakunnalllisia kasvatuskokeita ja kasvijalostusta varten. Tarkoitus on tehdä keräysmatka, jonka aikana kerätään luonnosta ja viljelmiltä em. siemeniä. Mikäli tämä ensisijaisen tarkoitus jostain syystä peruuntuu käytetään tuotto pähkinäkasvien siementen hankinta Yhdysvalloista tai Euroopasta."

Pienkeräyksen järjestää Joel Rosenberg / puh. 050 5658793. Keräysnumero RA/2025/1091

Lisätietoa pienkeräyksestä poliisi.fi/pienkeraykset

Jalo-oksien keruumatkalla Latviassa 3/2025. Kuvassa Inese 2 -saksanpähkinäpuu, josta hain oksia mm. Arboretum Mustilaan vartettaviksi.