Herttajalopähkinöiden kasvattaminen
15-vuotias herttajalopähkinäpuu. 29.8.2025 Laitila. (Kuva 1.)
Siitä on nyt viisitoista vuotta kun tilasin ensimmäiset herttajalopähkinän siemenet, syksyllä 2010 siis. Tänä syksynä ympyrä sulkeutuu, sillä matkustan pian Kanadaan, jossa vierailen Grimo Nut Nursery -taimistolla, josta nuo siemenet kerran tilasin. Olisin toivonut voivani viedä taimistolle seuraavat terveiset: "Sain ensimmäisen herttajalopähkinäsatoni juuri ennen tänne tuloani!". Näin ei kuitenkaan käynyt. Puut ovat hengissä, suurin (kuva 1.) taitaa olla jo yli kuuden metrin korkuinen, mutta pähkinöitä en ole niistä vielä saanut, vaikka kukintaa on muutaman kerran jo ollut. Kirjoitanpa silti nyt kokemuksiani herttajalopähkinäpuiden kasvattamisesta ja myös niiden pähkinöistä.
Taustaa
Perustiedot herttajalopähkinästä löydät kirjastani Pähkinöitä omasta puutarhasta – opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen. Kerrataan sen verran, että herttajalopähkinä (Juglans ailantifolia v. cordiformis / Juglans mandshurica v. cordiformis) on kotoisin Japanista ja Sahalinin saarelta (Venäjä) ja se eroaa japaninjalopähkinästä (Juglans ailantifolia / Juglans mandshurica v. sachalinensis) vain pähkinän muodon osalta, molemmat ovat varsin sileäkuorisia. Herttajalopähkinä on hieman helpommin avattava kuin japaninjalopähkinä. Pähkinän sisuksen voi parhaimmillaan saada ulos ehjänä, jolloin sitä voidaan käyttää esimerkiksi koristeena leivosten tms. päällä. Tästä syystä sitä myös viljellään, eikä istuteta pelkästään koristekasveiksi puistoihin ja puutarhoihin, kuten japaninjalopähkinää. Suomessa japaninjalopähkinää näkee istutettuna varsinkin Helsingissä, herttajalopähkinä sen sijaan on harvinainen, kuten Japanissakin. Tiedän tällä hetkellä yhden satoa tekevän puun Helsingistä ja vain neljä–viisi koko Suomesta!
Kasvupaikka ja ilmasto
Herttajalopähkinä on varsin merellisen ilmaston puu, joka pitää leudosta syksystä ja pitkästä kasvukaudesta. Se on runsasmultaisten kasvupaikkojen ystävä, eikä kasva jos multakerros on ohut ja niukkaravinteinen. Puu tarvitsee taimivaiheen jälkeen runsaasti valoa. Varsinkin taimivaiheessa se hyötyy suojapuustosta, joka vähentää syyshallojen purevuutta ja tuulisuutta. Kaikki Suomessa kasvatettavat jalopähkinät, varsinkin suurilehtiset idänjalopähkinät, joihin herttakin kuuluu, ovat tuulelle arkoja. Myrskytuuli tarttuu ja riepottelee helposti niiden suuria, aika pehmeitä, jopa 80–90 cm pitkiä lehtiä. Raekuurot tekevät myös pahaa jälkeä, mutta niiltä ei oikein voi suojautua (Kuva 7.). Istuta herttajalopähkinä suojaiseen paikkaan, jossa se saa kuitenkin paljon valoa. Valitse paksumultainen paikka ja huolehdi runsaasta vedensaannista.
Jalopähkinät ovat nopeakasvuisia, etenkin idänjalopähkinät (Juglans mandshurica spp.). Ne voivat venyä toista metriä vuodessa jos em. kasvupaikkavaatimukset täyttyvät. Tämä on sekä vahvuus että heikkous. Puuaines on aika köykäistä ja voimakkaasti kasvaneet vesat eivät välttämättä ehdi tuleentua jos kasvukausi on lyhyt ja viileä. Pahin tilanne hertalle olisi jos keväällä silmujen auettua tulisi halla, joka palelluttaisi vasta-auenneet versot + viileä ja kuiva kesä + yhtäkkiä alkavat pakkaset lokakuussa. Tällöin kasvu alkaisi seuraavana keväänä joko maantasalta tai jostain ylempää, muttei kuitenkaan päätysilmuista. Tällöin on usein seurauksena puun haarautuminen ja pensasmaisempi kasvutapa. Herttajalopähkinä kestää –40 asteen talvipakkasia jos kasvukausi on ollut suotuisa. Ideaalitilanteessa kesä on pitkä ja lämmin, mutta vettä on runsaasti tarjolla. Tähän päälle loiva ja pitkä laskeutuminen talveen eli lämmin syys-lokakuu ja ensimmäiset hallat vasta mahdollisimman myöhään, jolloin puu ehtii tuleentua ja kestää helposti Etelä-Suomen talvipakkaset.
Leikkaus
Periaatteessa jalopähkinät eivät juurikaan tarvitse leikkaamista, mutta meidän ilmastossamme sitä käytännössä tarvitaan, jotta puun rakenteesta saadaan kestävä. Ongelma on esimerkiksi tuo edellä mainittu päätysilmun paleltuminen, jonka seurauksena puu haaroittuu. Nämä haarat ovat usein varsin tasaväkisiä ja niiden oksakulmat jyrkkiä ja heikkoja (kuva 8.), mikä johtaa myöhemmin ongelmiin. Herttajalopähkinä on leveä puu, muttei kovin korkea eli oksat lähtevät kasvamaan luontaisesti varsin voimakkaasti sivulle jos kasvupaikka on valoisa. Voit auttaa puuta pysymään terveenä ja vahvana leikkaamalla päätysilmun paleltumisesta tai muusta johtuvan kilpalatvan pois. Myös muut heikko-oksakulmaiset eli jyrkästi rungosta ylös kasvavat oksat on hyvä poistaa, mieluusti mahdollisimman nuorina. Jalopähkinöiden leikkaus- ja muut haavat tuntuvat olevan sienitaudeille (kuva 6.). Isot leikkaushaavat sopivat niille erityisen huonosti, sillä oksien ja rungon ydin on ontto tai "höttöinen". Leikkaa tai nipistä huono oksa pois heti kesäkuussa kun se lähtee kasvuun. Sopiva leikkausaika isommille oksille on heinäkuussa tai elokuun alussa, jotkut leikkaavat niitä myös alkukeväästä.
Pölytys
Jalopähkinät kaipaavat kaveria, mutta voivat tehdä yksinkin pähkinöitä. Usein haasteena on emi- ja hedekukkien eriaikainen kukinta, jolloin yksi puu ei tee pähkinöitä. Kukinta limittyy monesti hieman, joillain yksilöillä enemmänkin, tällöin satoa voi saada yksinäisestäkin puusta. Herttajalopähkinä risteytyy vaivattomasti monen muun jalopähkinän kanssa jos kukinta-aika osuu yksiin. Omalla tilallani hedekukki (kuva 2.) tänä vuonna kuusi eri jalopähkinää, lähinnä pieniä ensikertalaisia kasveja, eikä yksikään onnistunut pölyttämään suurinta ja runsaskukkaisinta herttajalopähkinääni. Ensi vuonna täytyy kokeilla siirtää toisesta puusta siitepölyä tämän hertan emikukkiin (kuva 3.), josko sitten kuudentenatoista kesänä saisin tietää minkämuotoisia pähkinöitä suurin puuni tekee!
Herttajalopähkinän jalostus
Herttajalopähkinän muoto, siis sydämenmuotoinen pähkinä, ei välttämättä periydy siemenestä lisättäessä. Itävä pähkinä voi taantua takaisin kantalaji japaninjalopähkinän pyöreän-ovaalin muotoiseksi eli jos kylvät herttajalopähkinän siitä voi tulla puu, joka tekeekin pyöreitä pähkinöitä. Näin voi hyvin tapahtua, vaikka tekisit kontrolloidun pölytyksen kahdella herttajalopähkinäyksilöllä. Jos pähkinän muodolla ei ole väliä istuta mieluummin japaninjalopähkinä, niitä on helpommin saatavilla ja jostain syystä ne vaikuttavat olevan ilmastollisesti hieman kestävämpiä. Ehkä ne parhaat herttajalopähkinägeenit ovat vielä jossain Hokkaidon vuorilla, eivätkä meillä viljelyssä.
Herttamaisen muodon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tehdään jalostustyötä. Moni kaunis herttajalopähkinä tekee isoja pähkinöitä suurissa tertuissa (kuva 4.), jotka maistuvat hyvältä ja puu on satoisa ja talvenkestävä. Tämä ei kuitenkaan riitä kaikille. Moni nimetty herttajalopähkinälajike omaa edellämainittuja ominaisuuksia, mutta sisus ei tule ulos kuoresta ehjänä. Tällainen sisus voidaan myydä kilotavarana, mutta jos pähkinän sisus tulee ulos kuoresta vaivattomasti ehjänä voidaan sitä myydä korkeammalla kappalehinnalla ja viljelyn kannattavuus kasvaa merkittävästi. Näin siis kaupallisessa tuotannossa esimerkiksi Kanadassa, jossa herttajalopähkinää viljellään jonkin verran ammattimaisestikin.
Jalostustyöstä saimme Suomessakin maistiaisia kun Grimo Nut Nurseryn johtaja ja jalostaja Linda Grimo vieraili täällä elokuussa 2025 Master classin merkeissä. Lindan luento tallennettiin ja se tullaan julkaisemaan jossain vaiheessa You Tubessa. Luennolla opimme mm. hänen jalostamistaan uusista lajikkeista (kuva 9.) ja herttamaisen muodon periytyvyydestä. Osallistujat saivat harvinaisen tilaisuuden maistella herttajalopähkinöitä. Linda särki pähkinät tottuneesti lyömällä vasaralla pähkinän saumakohtaan. Uusia lajikkeita lisätään Kanadassa varttamalla, mutta lajikkeiden siemeniä voi mahdollisesti tulevaisuudessa tilata ja käyttää niiden hyvää perimää kasvatuskokeiluihin Suomessa. Linda suositteli meille mahdollisimman lyhyeen kasvukauteen sopeutunutta materiaalia. Hän kehotti kasvattamaan tällaisten puiden siemeniä ja valitsemaan niistä edelleen sopivimmat taimet jatkokasvatukseen. Jalotustyö on pitkäjänteistä puuhaa, johon ihmiselämä on harmillisen lyhyt aika. Kasvinjalostajat ovatkin osa ketjua ja jatkumoa, jostain ja joskus täytyy kuitenkin aloittaa.
Ja sitten kohti Kanadan herttajalopähkinämaita
Yksi Kanadan matkani tavoitteista on oppia vielä lisää herttajalopähkinöistä, tuoda Suomeen niiden siemeniä ja päästä havainnoimaan puuyksilöiden välisiä eroja tuleentumisessa, satoisuudessa ja kasvutavassa. Kirjoitan matkasta myöhemmin varmaan useammankin julkaisun tähän blogiin. Reissun taustasta voit lukea tästä ja tukea matkan toteuttamista (pienkeräys RA/2025/1091) lahjoittamalla haluamasi rahasumman tilille: FI89 5104 0020 2658 50 / Joel Rosenberg. Tätä kirjoittaessani on lahjoituksia tullut jo yli 1000 €, suuret kiitokset kaikille lahjoittajille!
Linda Grimon jalostamia herttajalopähkinälajikkeita, paitsi vasemmanpuoleiset ('Imshu'). (Kuva 9.)