Kuten omenoillakin on myös saksanpähkinöillä lajikkeita, joilla on nimet ja erityiset lajikeominaisuudet. Suomessa näistä lajikkeista ei ole juurikaan kokemusta. Tässä kirjoituksessa esittelen Juglans regian lajikkeita, vinkkejä niiden kasvattamiseen ja taimien hankintaan. Taustaa Kävin taas pari viikkoa sitten Baltiassa, pitkästä aikaa Liettuassa saakka, tapaamassa pähkinänviljelijöitä, taimiston pitäjiä ja yleisesti oppimassa lisää pähkinöistä. Liettuan ja Latvian pähkinänviljelyssä on aika iso ero: ensinnäkin Liettuassa pähkinänviljelijöitä on paljon enemmän kuin pohjoisemmissa maissa. Liettualaiset myös perustavat saksanpähkinätarhansa pääasiassa vartetuilla taimilla, ei siementaimilla, joita taas näkee Latviassa enemmän. Yleisfiilis vuosittaisten (2019–2024) Baltiaan suuntautuneiden pähkinäreissujeni perusteella on, että kiinnostus saksanpähkinää kohtaan on siellä kasvamassa. Osasyynä on se, ettei hasselpähkinöiden (Corylus avellana) viljely isommassa mittakaavassa onnistu siellä ilman tuholais- ja sienimyrkkyjä. Pähkinäkärsäkäs (Curculio nucum) ja Monilinia-sienitaudit valitettavasti tuhoavat suuren osan sadosta ilman ruiskutuksia. Saksanpähkinä on näissä maissa terveempi ja siinä mielessä helpompi kasvatettava. Tunnen paikallisia tarhaajia, jotka ovat joko lopettaneet hasselpähkinöiden luomutuotannon tai/ja ovat siirtymässä saksanpähkinän kasvattamiseen em. syistä. Onneksi meillä Suomessa pähkinäkärsäkäs ei vielä ole levinnyt lounaisimmasta Suomesta pidemmälle sisämaahan (sisin havainto taitaa olla Pöytyältä), eivätkä Monilinia-taudit vaikuta tuhoavan merkittävästi pähkinäpensaan pähkinöitä (johtuu ehkä niiden kasvattamisesta muiden kasvien kanssa, ei monokulttuureina?). Saksanpähkinän siemenmateriaalia sekä varttamalla lisättyjä lajikkeita on Latviassa ja Liettuassa helposti saatavilla. Baltian materiaali sopii useastakin syystä Suomeen länsieurooppalaisia siemeniä tai taimia paremmin. Liettuassa toimii useita taitavia varttajia, joilta saa saksanpähkinää paikalliselle J. regia-perusrungolle vartettuna sekä mantsurianjalopähkinälle (Juglans mandshurica) vartettuna. Molemmat perusrungot ovat oletettavasti länsiseurooppalaisia J. regia tai J. nigra -perusrunkoja kestävämpiä. Samoin paikalliset siemenestä kasvaneet saksanpähkinäpuuntaimet ovat peräisin lisäyslähteistä, jotka ovat parhaimmillaan kasvaneet Baltiassa jo useamman sukupolven ja näin valikoituneet ja sopeutuneet pohjoisiin oloihin hollantilaisia saksanpähkinäpuita paremmin. Tiedossani on 15 satoa tekevää saksanpähkinäpuuta Manner-Suomessa (Ahvenanmaalla on myös useita). Näistä 5 on vartettuja ja 10 siementaimia (lukijat, kertokaa sähköpostitse jos tiedätte satoa tekeviä saksanpähkinäpuita!). Osa siemenestä alkunsa saaneista puista tekee aika huonolaatuisia pähkinöitä (paksu kuori, pieni pähkinä, huonosti täyttynyt, liian myöhäinen kypsyminen...), osa aika hyviä. Tänä vuonna moni näistä puista jätti pähkinät tekemättä, myös omani pudotti raakileet juhannuksen jälkeen. Edellämainitut viisi vartettua puuta ovat tulleet muutamassa vuodessa kukintaikään, sen sijaan siemenlisättyjen taimien satoikääntuloa joutuu usein odottamaan toistakymmentä vuotta. Varttamalla lisätyn taimen hyviä puolia ovat: * Nopeampi satoikääntulo * Lajikeominaisuudet: terveys, pähkinän laatu, satoisuus ym. Vartettujen saksanpähkinöiden huonoja puolia ovat: * Lyhyempi elinikä kuin siementaimella * Taimien kalleus (Baltiassa 25–30€/kpl + toimituskulut) * Huonompi talvenkesto, varsinkin Länsi-Euroopan perusrungoilla Saksanpähkinälajikkeita Suomessa kokeiltavaksi Saksanpähkinälajikkeita lienee tuhansia, mutta suurinta osaa ei Suomessa kannattane kasvattaa. Talvenkeston avain on lyhyeen kasvukauteen sopeutuminen ja kohtuullinen pakkasenkesto. Tässä muutamia lajikkeita, joihin itselläni on jonkinlainen kosketuspinta ja käsitys kokeilunarvoisuudesta. Lista sisältöineen on päivittynyt sitten Pähkinöitä omasta puutarhasta -kirjan ilmestymisen. 'Broadview' on kanadalainen lajike (siemen tuotu Ukrainan Odessasta), joka on menestynyt Laitilan metsäpuutarhassani kolmisen vuotta. Tätä kirjoittaessani se on vielä varsin vihreälehtinen ja pari hedekukka-silmua on näkyvissä. Lajike on itsepölytteinen (apomiktinenkin), satoisa ja lyhyeen kasvukauteen sopeutunut. Pähkinä on melko pieni ja kypsyy lokakuun alkupuolella. Puu on melko pienikokoinen. Lajike on vastustuskykyinen antraknoosia (Ophiognomonia leptostyla) eli "Walnut leaf bloth" -tautia vastaan. Pähkinän maku on kuitenkin hieman karvas ja se on herkkä liian isolle siitepölymäärälle (pudottaa emikukat). Osa pähkinöistä muodostuu pieniin sivuoksiin eli lajike on ns. lateral bearing-tyyppiä. Aikaisheteinen. 'Chernovitsky–1' on ukrainalainen lajike, jota pidetään hyvin satoisana. Sen pähkinä on ohutkuorinen ja maukas. Sisuksen osuus 51–54%. Sain suosituksen kokeilla tätä Suomessa, sillä se vaatii tuleentuakseen ja kypsyäkseen suunnilleen saman lämpösumman kuin 'Broadview'. Osa pähkinöistä muodostuu pieniin sivuoksiin eli lajike on ns. lateral bearing-tyyppiä. 'Dooley 69E' on risteymä Yhdysvalloista, 25 % mustajalopähkinää (Juglans nigra) ja 75 % saksanpähkinää. Linda Grimo (Grimo Nut Nursery, Kanada) pitää tätä yhtenä parhaista lajikkeista pohjoiseen. Pähkinän kuori on hyvin ohut, kuin hyvällä saksanpähkinällä, ja sisus on laadukas, eikä kutistu kuivatessa. Kokeilussa Laitilassa Juglans nigra -perusrungolla. Aikaisheteinen. 'Fernor' on ranskalaisesta jalostusohjelmasta peräisin. Myöhäisen kukinnan ansioista voi välttää keväthallat. Pienikokoinen ja terve lajike. Pähkinän paino keskimäärin 13 g (Suomessa pienempi?) ja aika paksukuorinen. Suomessa kasvavat 'Fernor'-puut ovat vasta taimia, joten sadon kypsymisaika ei ole vielä tiedossa, mutta se saattaa olla aika myöhäinen kukinnan myöhäisyydestäkin johtuen. Lateral-bearing-tyyppiä. 'Loiko #6' Ruotsissa kasvanut valkovenäläinen puu, jota pidetään nykyään "Loiko-puista" parhaana. Loiko-lajikkeet ovat legendaarisia kasvinjalostaja Romuald Eduardovich Loikon jalostusohjelmasta peräisin olevia puita, jotka tulivat taimina Ruotsiin 2003. 'Loiko #6' on selvästi taudinkestävämpi kuin Uppsalan kasvitieteellisessä kasvava 'Loiko #63'. Talveentuu ajoissa, eikä tuhlaa voimiaan totaaliseen ylikukintaan kuten 'Loiko #1'. 'Peschansky' on moldovalainen lajike, joka on maineikas ohuen kuorensa ja suuren, jopa 60% syötävän sisuksen ansioista. Sen makua pidetään herkullisena. Eräs tapaamani kasvattaja oli istuttanut eniten juuri tätä lajiketta, mutta sain myös kuulla ettei se välttämättä sovi kovin kosteaan ilmastoon... Osa pähkinöistä muodostuu pieniin sivuoksiin eli lajike on ns. lateral bearing-tyyppiä. 'Samokhvalovichski–1' on valkovenäläinen Prof. Loikon lajike ja saanut mainetta pohjolassa kestävänä. Hidaskasvuinen lajike (Puolassa ja Suomessa, Valko-Venäjällä taas mainitaan nopeakasvuiseksi), joka herää keväällä melko helposti kasvuun ja voi olla altis keväthalloille. Toisaalta puu talveentuu aikaisin, ja pähkinä kypsyy jo syyskuussa. Pähkinä on pieni (keskipaino 7,2g) ja ohutkuorinen, sisuksen osuus on 40 %. Lajike on altis antraknoosille ja hieman bakterioosille eli "Walnut blight" -taudille (Xanthomonas arboricola pv. juglandis). 'Samokhvalovichski-1' on apical-bearing -tyyppiä ja aikaisheteinen. 'Samokhvalovichski–2' on toinen valkovenäläinen lajike. Edellistä suurempi pähkinä ja sisuksen osuus (53 %) sekä, ohuempi kuori. Pääosa pähkinöistä muodostuu apical-tyyppisesti oksien kärkiin, mutta osa ilmeisesti myös lateral-oksiin. Aikaiseminen ja itsepölytteinen. Edellistä huonommin saatavilla. Moni näistä on ”Lateral bearing" -tyyppiä eli merkittävä osa pähkinöistä muodostuu pieniin sivuoksiin. Tämä ominaisuus lisää sadon määrää, aikaistaa satoiän alkua sekä tekee puusta pienemmän, lyhytikäisemmän ja usein, ei aina, alttiimman kasvitaudeille. Hieman lajikkeiden kasvattamisesta Baltian kasvattajat ovat antaneet muutamia neuvoja saksanpähkinälajikkeiden kasvattamiseen. Ensinnäkin perusrungon ja jalo-oksan/lajikkeen liitoskohta on arka paikka, jonka suojaamista kannattaa harkita. Itse olen pitänyt nuoret lajiketaimet ensimmäisen talven ruukussa kellarissa ja istuttanut vasta sen jälken ulos. Liitoskohtaa voidaan suojata ulkona esimerkiksi istuttamalla se hieman maan alle tai laittamalla talveksi sen ympärille kaulus, joka täytetään Leca-soralla. Tuulelta suojaavan varjostusverkon käyttämistäkin voi harkita, en kuitenkaan ole itse peittänyt taimia talvisin sellaisella. On vielä hieman epäselvää miten eri perusrungot vaikuttavat kasvuun. Joidenkin kasvattajien mielestä Juglans mandshurica antaa puulle selvästi lisää talvenkestoa, osan mielestä se ei ole kovin erilainen J. regiaan verrattuna – kokeilemalla tämä selvinnee. J. mandshurica sopii ilmeisesti hieman paremmin paikkaan jossa pohjavesi on korkealle ja J. regia -perusrunko taas sietää kuivuutta paremmin. Kasvupaikan tulisi olla mahdollisimman lämmin ja tuulensuojasta on tässä hyötyä. Juuri tuuli kuivattaa helposti taimia kevättalvella ja jos varttamiskohta on korkealla olisi se hyvä alkuvuosiksi suojata osittain läpäisevällä materiaalilla esim. laittamalla varjostusverkko noin metrin päähän rungosta, niin ettei taimi sisällä kuitenkaan lämpene, mutta saa tuulensuojaa. Kaksin aina kaunihimpi eli jos kokeilet lajikkeita niin istuta vähintään kaksi jo pölytyksenkin vuoksi ja saadaksesi enemmän tietoa! Täältä saa saksanpähkinälajikkeita:
Vyrmanto riešutmedžiai, Latvia https://vyrmanto-riesutmedziai.lt/en Hyvin laaja valikoima eri pähkinäkasveja ja -lajikkeita. Yli 200 erilaista saksanpähkinälajiketta! Tekee vartteet usein tilauksesta ja niitä saa hetken odottaa, mutta varastossakin on aina jotain kiinnostavaa. Postittaa pieniäkin määriä. Taimet ovat pieniä ja 30€/kpl. Perusrungoissa on valinnan varaa, taimet saa jopa siipipähkinälle (Pterocarya sp.) vartettuna. Puhuu englantia. Westergaard Planteskole, Tanska http://www.westergaards.dk/ Hyviä taimia ja laaja valikoima, joka ei näy kokonaan nettisivuilla. Kannattaa suoraan tilata ja kysyä siinä yhteydessä muistakin lajikkeista niin saa nopeammin vastauksen. Ennakkotilaus suositeltavaa eli kauppa käy ja jonon perässä on tilaa. Perusrunkoina J. regia , .J. nigra ja tilauksesta J. mandshurica. Saksanpähkinälajikkeet, melko isot, 400 DKK eli noin 54€/kpl. Adam Kuźniar, Puola https://orzechowomi.pl Mielenkiintoisia lajikkeita. Nuorehko mies on ilmeisesti perinyt isänsä siementarhan, josta lähtenyt tekemään taimia parhaista puista. Postittaa lavoittain eli 40–60 taimea kerralla. Nettisivuilla paljon tietoa. Kirjoittaa englantia. Walnuts Latvia https://walnut.lv Uusi firma tuo Moldovasta taimia. Myynnissä tätä kirjoitettaessa 34 erilaista saksanpähkinälajiketta. Perusrunkoina moldovalainen J. regia. Taimien hinnat 25€/kpl. Walnuts Bulgaria www.walnuts-bulgaria.com/english Valikoimassa lähinnä Kaakkois-Euroopan lajikkeita sekä muutamia läntisempiä lajikkeita. Kaikkia nettisivun lajikkeita ei välttämättä ole saatavilla. Perusrunkona ilmeisesti bulgarialainen J. regia. Nötträd.se https://nottrad.se Uusi yritys, jolla on muutamia lajikkeita. Hinnat ovat aika korkeat. Ei kokemusta. Monia muitakin taimistoja on, etenkin Puolassa. Muut Baltian varttajat eivät normaalisti postita taimiaan, varsinkaan ulkomaille, mutta noutamalla saa. Hinnat Baltiassa 25–30€/kpl, Puolasta löytynee edullisempiakin taimia. Osa Suomeen sopivista tulevaisuuden lajikkeista on jo olemassa jalostajien siemenpelloilla, nimettöminä ja erilaisin numerokoodein varustettuna. Varsinkin Venäjän ja Ukrainan, nyt aika haastavilla, suunnilla olisi kokeilunarvoista materiaalia olemassa... Suomessa kasvavien saksanpähkinälajikkeiden siemeniä tulisi aikanaan kasvattaa taimiksi ja tehdä näistä siementarhoista valintaa uusiksi kasvullisesti lisättäviksi lajikkeiksi.
0 Comments
Leave a Reply. |