Salmenrannan syötävä metsäpuutarha

5/2011

Alussa oli pala ohrapeltoa ja unelma.

Perustin Salmenrannan syötävän metsäpuutarhan kesämökillemme Laitilaan lokakuussa 2010, jolloin istutin ensimmäiset perennat ja kylvin omenansiemenet. Varsinainen kasvu lähti käyntiin keväällä 2011, jolloin kylvin monilajisen viherlannoitusseoksen ja istutin ensimmäiset puuvartiset kasvit.

Istutuspaikka oli palvellut vuosikymmeniä tehgoviljeltynä ohra- ja välillä kaurapeltona. Otin alussa istutuskäyttöön noin 400 neliön peltoalan, josta olen sittemmin laajentanut istutuksia. Ensimmäisinä vuosina istutuksen jälkeen paikka näytti lähinnä heinittyneeltä pellolta, jossa kasvoi epämääräisiä timotein mittaisia tikkuja: tervaleppiä, pähkinäpensaita ja jokunen pieni hedelmäpuun taimi. Neljässä-viidessä vuodessa paikka alkoi saada enemmän puutarhan tuntua, nopeakasvuiset tervalepät loivat varjoa, ensimmäiset herukat ja marjasinikuusamat tekivät satoa ja perennat peittivät vuosi vuodelta enemmän heinikkoa.

2020-luvulle tultaessa, kymmenen vuotta aloituksesta, saatoin jo puhua hyvällä omallatunnolla syötävästä METSÄpuutarhasta – paikkaan oli saapunut suojaisa metsikkömäinen tuntu. Oli enemmän varjoa, näkösuojaa, lintuja, sieniä, mutta silti valoisiakin kohtia, joissa hedelmä- ja pähkinäkasvit jo aloittivat sadontuottoa.

Syötävän metsäpuutarhan perustaminen vaatii kärsivällisyyttä. Puiden satoikä alkaa hitaasti, varsinkin jos valtaosan kasvattaa siemenestä ja istuttaa heti ensimmäisenä vuonna, kuten minä tein.. Tärkeintä on kuitenkin aloittaminen ja näky tulevasta paratiisista, satoisasta paikasta, jossa elämä kukoistaa, näkyy ja kuuluu.

Pidentyvät kasvukaudet ja lämpenevä ilmastomme auttavat tarhuria. Yhä useammat lajit alkavat menestyä Suomessa ja mitä vanhemmaksi elää sitä nopeamminhan aika kuluu, joten ryhdy hommiin jo tänään, ainakin haaveiluun, ja perusta syötävä metsäpuutarha – se on lahja ja omavaraisuuden lähde myös tuleville sukupolville.

Syötävä metsäpuutarhani tarjoaa minulle aina positiivista odotettavaa tulevaisuudelta. Löydän sieltä vuosittain uusia innostuksen lähteitä, kuten hiljattain pajujen punonnan, uuden yrttiteeksi sopivan kasvin, uusia eläinlajeja ja aina kasvun seuraamisen iloa. Kenties tänä vuonna herttajalopähkinät jo tekevät satoa, uusi omenalajike kukkii tai karhunlaukka ryhtyy innokkaammin leviämispuuhiin.

Millainen paikka onkaan kymmenen vuoden kuluttua? Voisikohan riista-aidan jo poistaa silloin? Nouseeko puutarhan ulkopuolella pähkinäpensaiden, metsälehmusten, tammien tai muiden istuttamieni lajien siementaimia kuten toivon?

Järjestän vuosittain kurssin tai kaksi Salmenrannan syötävässä metsäpuutarhassa, tänä vuonna myös englanniksi. Kurssit löydät täältä. Tervetuloa!