'Bocking 14' – metsäpuutarhurin ystävä

Ruotsinraunioyrtin (Symphytum x uplandicum) lajike ‘Bocking 14’ on tärkeä osa syötävän metsäpuutarhan ekosysteemiä ja ravinteiden kiertoa. Lajike on kuuluisa ravinnepitoisuudestaan (ei syötävä) ja steriiliydestään – se ei leviä siemenestä. kuten rohtoraunioyrtti (S. officinale) tai tarharaunioyrtti (S. asperum).

'Bocking 14' -lajikkeen lehdissä on jopa 7 % kaliumia, yhtä pääravinteista, jota kaikki kasvit tarvitsevat mm.  yhteyttämiseen. Raunioyrtin lehtiä annetaan muille kasveille lannoitteeksi, ja niiden kalium vahvistaa lannoitettavan kasvin soluseiniä, joka taas vaikuttaa positiivisesti kasvien taudinkestoon ja talvenkestoon. Raunioyrtin lehtiä voi leikata pitkin kasvukautta ja pudotella sopiviin paikkoihin, esimerkiksi kaliumia kaipaavien hedelmäpuiden latvusten alle. Lehdistä voidaan myös valmistaa nokkosen tapaan lannoitekäytettä liottamalla niitä viikon tai pari vesisaavissa. Kasvi kestää useita alasleikkuita kasvukauden aikana, kunhan se on ensin vakiintunut kasvupaikalleen.

'Bocking 14' kasvaa noin metrin korkeaksi ja saman levyiseksi. Se viihtyy ravinteikkaassa maassa ja aurinkoisessa paikassa, mutta pärjää hyvin puolivarjossakin. Kasvaakseen vahvasti se vaatii suht paljon typpeä ja vettä, joten sen lähistö on mainio paikka käydä pissalla.

Raunioyrtit ovat voimakasjuurisia kasveja, jotka vievät tehokkaasti orgaanista ainesta syvälle maahan. aikanaan lahoavat juuret muodostavat eloperäisen aineksen käytäviä, joihin muiden kasvien juuret voivat kasvaa. Toinen käyttötarkoitus raunioyrteille on reunuskasvina toimiminen. Niiden vahva kasvutapa estää parhaimmillaan jopa juolavehnän pääsemisen niiden lävitse. Tällöin raunioyrtit täytyy istuttaa aika tiheästi muutaman kymmenen sentin välein.

Lajikkeen nimi 'Bocking' tulee englantilaisesta paikkakunnan nimestä, paikasta, jossa raunioyrttejä aikoinaan jalostettiin ja tutkittiin. Numerot ovat risteymien järjestysnumeroita. Kaksi yleisintä ruotsinraunioyrttiristeymää ("Russian comfrey") ovat 'Bocking 14' ja 'Bocking 4'. Molempia lajikkeita on käytetty siipikarjan, hevosten, sikojen ja kanien rehuna, mutta ei tuoreena vaan nahistuneena.

Vaikka kyseinen lajike on steriili, voi se levitä katkenneista juurenpalasista. Erityisesti vesimyyrät katkovat juuria ja toisinaan myös kantavat juurenpaloja useiden metrien päähän varastoihinsa. Kasvin tapa levitä juurenpaloista on toisaalta metsäpuutarhurillekin helppo tapa saada uusia taimia. Kaiva juurakko esiin kun routa sulaa keväällä, pilko sivujuuri muutaman sentin paloiksi ja istuta nämä juuripistokkaat aluksi ruukkuun tai suoraan kasvupaikalleen muutaman sentin syvyyteen. Lehdet nousevat parissa kuukaudessa, mutta kasvia kannattaa ruveta leikkaamaan lannoitteeksi vasta sen vahvistuttua jokusen kasvukauden jälkeen.

Eikä tässä vielä kaikki, raunioyrtit tuovat syötävään metsäpuutarhaan ystäviämme kimalaisia. Kukinta-aikoja on kaksi: ensin kesäkuulta heinäkuulle ja toistamiseen syyskuusta lokakuuhun saakka. Myös kuihtuneet raunioyrtin lehdet vetävät puoleensa hyötyeliöitä, niiden ympärillä hengailee aina hämähäkkejä. Sokerina pohjalla ovat syvän juuriston tienoista viehättyneet kastemadot, eli jos onkimatoja kaipaat, raunioyrtin tyveltä niitä löydät.

'Bocking 14' sisältää kaliumia 7,1 % (kuiva-aineesta), kalsiumia 2,8 %. Juuriston syvyys jopa 2,4 m.
'Bocking 4': K 5 %, Ca 2,35. Juuriston syvyys jopa 3 m
Rohtoraunioyrtti (S. officinale) K 3,1%, Ca 1,3 %.
(Lähde: Lawrence D. Hills,1976: Comfrey – Past, Present and Future)

'Bocking 14' on yleisin markkinoilla oleva lajike ja sopivin syötävän metsäpuutarhan, tai minkä tahansa hyötypuutarhan lannoitteeksi. Lajiketta ei ole Suomen taimimyymälöissä tarjolla, mutta juuripistokkaita saa keväisin (vain huhtikuussa) Pähkinämiehen verkkokaupasta.