Pähkinäreissu Kanadaan 2025 – osa 7. Hasselpähkinöiden viljelykoe Quebecissä

Quebecin alueen hasselpähkinöistä yli 90 % tulee ulkomailta, Turkista ja Yhdysvalloista. Paikallisia viljelijöitä ja kehittäjiä on ruvennut kiinnostamaan millä edellytyksillä paikallista hasselpähkinäntuotantoa voisi lisätä – kysymys joka on ajankohtainen myös meillä Suomessa. Pääsimme tapaamaan Biopterre-nimisen luonnonvara-alan instituutin tutkijoita La Pocatièren pikkukaupungissa St. Lawrence -joen suulla. Biopterre johtaa kiinnostavaa hybridihasselpähkinöiden viljelykoetta, johon pääsimme tutustumaan.

Biopterren hybridihasselpähkinäkoeviljelmä La Pocatieren pikkukaupungissa. Oikeanpuoleinen rivi ‘Aldara’-lajiketta.

10.10.2025 Biopterren hasselpähkinäkokeet

Olimme sopineet sähköpostitse tapaamisen Biopterren tutkijoiden Maxim Tardifin ja Stéphanie Beauseiglen kanssa. Pysäköimme vuokra-auton Biopterren pihaan puoli tuntia ennen tapaamista ja päätimme ottaa pienen happihyppelyn aamuisen kolmen tunnin ajomatkan jälkeen. Kappas, viereisessä puistossa näkyi useita sokerivaahterapuita pullollaan siemeniä. Vartin keräämisen jälkeen meillä oli muovipussilliset siemeniä, joita Arboretum Mustila oli ennen reissua toivonutkin tuliaisiksi.

Ehdimme juuri ja juuri ajoissa Biopterren aulaan, jossa englantia osaamaton asiakaspalvelija kutsui Stéphanien meitä noutamaan. Mukaan liittyi pian myös Maxim, hasselpähkinäprojektin vetäjä. Saimme pian kuulla lisää Biopterresta ja hasselpähkinäprojektin taustasta teekupposten ääressä.

Biopterre (Bioproducts Development Centre) on osittain julkisella, osittain yksityisellä rahoituksella toimiva instituutti, jossa college-opiskelijat osallistuvat tutkimukseen, joka hyödyttää rahoittajina olevia yrityksiä. Toiminnan tarkoituksena on edistää luonnonvara-alan elinkeinotoimintaa Bas-Saint-Laurentin alueella. Meitä kiinnostava osa Biopterren tutkimuksesta oli erityisesti “Non-timber forest products (NTFP) and agroforestry” ja näiden sisältä tämä hybridihasselpähkinöiden viljelykoetoiminta.

Hasselpähkinän viljely on uusi juttu Quebecissä, mutta luonnosta pähkinöitä on kerätty ikiajat ja monella on keruusta muistoja. Quebeciläiset kuulemma rakastavat paikallista ruokaa. Oma luonnonpähkinä alueella on sarvipähkinäpensasta (Corylus cornuta) ja amerikanpähkinäpensasta (Corylus americana). Biopterressa päätettiin ottaa hasselpähkinäntuotanto yhdeksi kärkiprojektiksi ja vuonna 2017 aloitettiin viljelykoe, joka sisältää 24 identtistä pähkinätarhaa. Koetarhat sijaitsevat Kanadan menestymisvyöhykkeillä 3b–4b, lähin 5 minuutin ajomatkan päässä. Koetarhoihin on istutettu kymmentä hybridihasselpähkinälajiketta ja 20 ex lajiketta eli siementaimia 20 eri lajikkeesta.

Kirjoittaja Joel Rosenberg ja Agnis Graudulis Biopterren Stéphanie Beauseiglen ja Maxim Tardifin seurassa.

Teet juotuamme lähdimme katsomaan koetarhaa. Saapuessamme tarhalle huomasin ensimmäisenä peuroja varten asennetun nauha-aidan, toiseksi pensaiden keskenään hyvin eriväriset lehdet – amerikanpähkinäpensaan syysväri on punavoittoinen ja osa hybrideistä sisälsi selvästi tätä lajia. Koetarhassa kasvoi 180 pensasta yhdeksässä rivissä. Rivivälinä oli 5 metriä, taimivälinä 1,5–3 metriä. Välit ovat normaalia tuotantotarhaa ahtaampia. Koetarhan pensaita kasvatetaan monirunkoisina pensaina ja pähkinäsato kerätään käsin.

Maximin mukaan kokeen ensimmäinen askel on löytää talvenkestävät lajikkeet ja kannat, kokeeseen on istutettu lupaavimpia kantoja ja lajikkeita. Pääosin lajikkeet ja kannat oli istutettu sekaisin toistensa kanssa, mutta yksi rivi näytti olevan pelkkää ‘Aldara’-lajiketta. Maxim ja Stéphanie eivät kertoneet jokaista kokeilussa olevaa lajiketta tai kantaa, mutta mainitsivat mm. ‘Northern Blaisin’, jota pitivät yhtenä parhaista. “Saskatchewan source” ja “Minnesota source” ovat edellisten tavoin Grimo Nut Nursery -taimiston Northern Hazels listan materiaalia, jota kasvaa Suomessakin kokeiluissa. Virallisia tuloksia Biopterren viljelykokeista saadaan odotella vielä jokunen vuosi.

Hasselpähkinän viljelyn haasteena Quebecissä on ennen kaikkea paikallinen pähkinäkärsäkäslaji “Eastern Hazelnut Weevil” (Curculio obtusus). Hyönteinen on erityisen mieltynyt sarvipähkinään, jonka sadosta se voi käyttää 80–100 %. Biopterren koetarhalla kärsäkästä torjutaan suojaamalla pensaat kesä–syyskuussa tiheällä verkolla. Konsti kuulemma toimii, mutta on toki vaivalloinen ja voinee altistaa pensaita sienitaudeille jos verkko on kovin tiheän harsomainen. Tällä koetarhalla pahimpana ongelmana olivat kuitenkin linnut, jotka vievät pähkinöitä. Kokeilussa oli petolinnuille rakennettu “tähystystorni”, korkea pylväs, jotka haukat, pöllöt ja kotkat voivat tähystää pähkinöitä vieviä saalislintujaan.

Kärsäkkään torjunnassa tutkitaan myös mm. Beauveria bassiana -loissientä, feromoneja (jota ei vielä ole kehitetty Curculio obtusus-lajille), nematodeja, joiden käyttöön Biopterre hakee juuri rahoitusta. Myös vastustuskykyiset pähkinälajikkeet sekä kanojen pitäminen pähkinätarhalla kärsäkkään lentoonlähdön aikaan voivat auttaa saamaan satoa. Tuhkan levittäminen maahan on Maximin mukaan toiminut parilla projektin koeviljelmistä.

Hasselpähkinäkylvös Biopterren tiloissa. Pähkinöiden kuori on poistettu ja ne itävät perliittipitoisen kasvualustan pinnalla.

Biopterren reissu oli etäällä muista kohteistamme Quebevissä, joten antoisan vierailun jälkeen loppupäivä kului pitkälti ajamisessa takaisin motellille, jossa aamulla olimme heränneet. Seuraavana päivänä päämäärämme oli koko Kanadan matkamme ehkä tärkein siementenkeruukohde: legendaarinen pohjoisten mustajalopähkinöiden istutus Domaine Joly-De Lotbinière…