Pähkinäreissu Kanadaan 2025 – osa 6. Mustajalopähkinä-viljelmä Au Jardin Des Noix
Sain elokuussa 2025 Suomessa vierailleelta Linda Grimolta vinkin, että meidän kannattaisi Kanadassa tavata Alain Perreault niminen mies – mustajalopähkinänviljelyn kaupallisen viljelyn pioneeri Quebecin ja koko Kanadan alueella.
Eric De Lorimier Hardy Fruit Tree Nurseryltä lähti mukaamme tapaamaan Alania 20 minuutin ajomatkan päähän. Vastassa oli komea kyltti, edustava myymälä erilaisine pähkinätuotteineen sekä laajat tuotantotilat. Aivan ensitöikseen Alain vei meidät myymälä-kahvilan luentosaliin ja laittoi tilan esittelyvideon pyörimään. 59-vuotias Alain on toiminut aiemmin rahoitusalan ammattilaisena, insinöörihommissa ja työskennellyt vuosia Euroopassa. Kaikesta näki että mies oli hyvin tosissaan mustajalopähkinäbisneksen kanssa.
Au Jardin Des Noix -pähkinätarhan tyylikäs kyltti vastaanotti eurooppalaiset pähkinäturistit. Valokuva: Eric De Lorimier.
9.10.2025 Kylmän ilmaston mustajalopähkinätarha Au Jardin Des Noix
Veljekset Alain ja Yvan Perreault aloittivat pähkinätarhansa istutukset 2007. Vuosina 2007 ja 2009 he istuttivat yhteensä 2000 kpl mustajalopähkinän taimia sekä 2000 hybridihasselpähkinäpensasta (erilaisia Corylus americana, C. avellana, C. colurna ja C. heterophylla -risteymiä). Tilalle on istutettu lisäksi 100 kpl erilaisia kastanjoita, pienempiä määriä herttajalopähkinää, hikkoreita (Carya sp.) ja erilaisia tammia (Quercus sp.). Pähkinäviljelmän laajuus on 14 hehtaaria ja se sijaitsee Saint-Ambroise-de-Kildaren kunnassa, noin 75 minuutin ajomatkan päässä Montrealin kaupungista pohjoiseen.
Mustajalopähkinöistä saadaan tilalla jo merkittävää satoa, samoin hasseleista, parhaat satovuodet ovat kuitenkin vasta edessä. Alain kertoi mustajalopähkinöiden istutusetäisyydeksi 8 x 4 metriä, mikä kuulosti hyvin ahtaalta, kunnes hän tarkensi että joka toinen rungoista poistetaan myöhemmin. Tärkeintä mustajalopähkinäpuiden ja sadon kehittymiselle on kuulemma täysi auringonvalo. Pienikasvuiset hybridihasselit on istutettu 1,5 metrin taimi- ja 5 metrin rivivälein. Maaperä on syvää savista multamaata, joka ennen pähkinän viljelyä oli nurmipeltoa. Perustamisvaiheessa maahan lisättiin 1.000 kiloa kananlantalannoitetta eekkerille (2.500 kg / ha).
Tarha lähti käyntiin kasvattamalla ensin J. nigra -perusrungot siemenestä ja istuttamalla ne maahan. Sen jälkeen tilattiin Yhdysvaltojen Nebraskasta pari varttajaa tekemään kenttäjalonnukset eli varttamaan perusrunkoihin halutut lajikkeet ulkona pellolla. Lähes kaikki tilan mustajalopähkinät ovat vartettuja lajikkeita. Varttajat käyttivät kolmen silmun jalo-oksia, jotka kiinnitettiin perusrunkoihin “Crown”- ja “Four Flap” -liitoksilla kesäkuun alkupuolella. Ulkolämpötilan tulee olla yli 20 °C astetta, jotta tällainen jalontaminen voi järkevällä prosentilla onnistua. Onnistumisprosentiksi saatiin noin 30 %. Alain kertoi, että Four Flap -liitoksella vartetuissa puissa oli Crown-liitosta korkeampi onnistumisprosentti.
Mustajalopähkinätarhan syysväriä ja puiden talveentumisen erilaisia vaiheita.
Mustajalopähkinälajikkeita ja muita pähkinöitä
Entäs ne parhaat lajikkeet tänne Kanadan 4b-menestymisvyöhykkeelle. Lähes 20-vuoden kokemuksella Alainin suosikki on ‘Sparks 127’: sen sato kypsyy ensimmäisenä, on noin 30 kiloa / puu, pähkinät kehittyvät 3–4 pähkinän terttuihin ja lajike sopii lyhyeeseen kasvukauteen, lisäksi sen kuori aukeaa helposti ja pähkinä on hyvänmakuinen. ‘Sparks 127’ on myös puuna hieman pienikasvuisempi kuin useimmat muut lajikkeet (lisätietoa lajikkeista: https://extension.missouri.edu/publications/xm1001/38). Alain esitteli myös ’Sparks 129’ ja ‘C3’ lajikkeet sekä ehkä aavistuksen yllättäen myös pidemmän kasvukauden vaativan ‘Emma K:n’ yhtenä suosikeistaan. Hän mainitsi myös hyvin satoisan ‘Cranz’-lajikkeen, jonka kuori on helposti avattava. Mustajalopähkinöiden sadonkorjuukausi oli vierailumme aikana kuumimmillaan, mutta osa lajikkeista, kuten ‘Neil’ olivat vielä raakoja.
Oli erityisen mielenkiintoista havainnoida mustajalopähkinäpuiden talveentumisten vaiheita, osa puista oli jo lehdettömiä, osa keltaisen syysvärin peitossa, osa vielä aivan vihreitä. Erityisesti lehdettömyys kertoo lyhyeen kasvukauteen sopeutumisesta. Vihreälehtisistä puista ja lajikkeista emme olleet kovin kiinnostuneita, sillä jos ne olivat täällä myöhäisen kasvukauden puita, olisivat ne sitä myös eteläisimmässä Suomessakin.
Herttajalopähkinät tulivat myös puheeksi, vaikka niiden määrä on tilalla pieni. Satoa saadaan mm. ‘Imshu’ ja ‘CW3’ -lajikkeista sekä ‘Fiokasta’, jota luultiin sen erikoisen ulkonäön perusteella pitkään buartnut-risteymäksi (Juglans cinerea × J. ailantifolia v. cordiformis). Näimme myös satoisan ‘Mitchell’ buartnut-hybridin (https://www.songonline.ca/nuts/butternut.htm) sekä ilmeisesti perusrungosta kasvaneen J. nigra × J. regia -risteymän.
Näin kylmällä alueella, jossa lämpötilat käyvät useina talvina –30 °C asteessa, ja kovemmissakin lukemissa, näkee harvemmin satoa tekeviä kastanjapuita. Au Jardin Des Noix on kuitenkin täyden valikoiman pähkinätarha ja sen sata kastanjapuuta tuottavat pikkuhiljaa arvokkaita pähkinöitä, joita saimme muutaman myös Eurooppaan tuotavaksi. Koska kastanjansurma -tauti (Cryphonectria parasitica) on lähes tuhonnut Pohjois-Amerikassa alkuperäisen amerikankastanjan (Castanea dentata) kasvaa tälläkin tarhalla myös erilaisia taudinkestäviä risteymiä, joissa on usein mukana kiinankastanjan (Castanea mollissima) perimää.
Koneellistettu pähkinäntuotanto Quebecissä
Au Jardin Des Noix -tarhan satotavoite vuodelle 2030 on 30.000 kiloa kuorellista mustajalopähkinää vuodessa. Mittakaava on suuri, joten tuotantoprosessi on koneellistettu sadonkorjuusta pähkinän hedelmäkuoren poistoon, kuivaukseen, lajitteluun, kuorintaan ja tuotteiksi jalostamiseen.
Mustajalopähkinäsato kerätään ravistamalla puita traktorin perään kiinnitetyllä vaijerilla. Emme valitettavasti saaneet kuvia sadonkorjuusta, mutta tämän julkaisun lopussa olevalta videolta tätä voi ihmetellä. Käsityötäkin vaaditaan, koska osa pähkinöistä jää ravistelusta huolimatta puuhun, niitä täytyy sieltä pitkällä kepillä iskeä alas.
Pähkinät “imuroidaan” maasta samankaltaisella ajettavaa ruohonleikkuria muistuttavalla koneella, kuin Les High:n hasselpähkinätilalla Etelä-Ontariossa, josta kirjoitin aiemmin blogipostauksessani. Harvesterikone pärjää Alainin mukaan ruohon kanssa, mutta oksat ja mustajalopähkinän lehtiruodit voivat tukkia sen.
Pähkinätuotteita
Alainilla on bisnesvaistoa. Tilan myymälässä näimme suuren valikoiman erilaisia pähkinätuotteita, niin syötäviä, juotavia kuin koristeitakin. Seiniä reunustavat hyllyt olivat täynnä maustepurkkeja, joissa oli käytetty mustajalopähkinää sekä erilaisia öljypulloja. Juuri pähkinäöljyjä varten Grimo Nut Nursery toimittaa mustajalopähkinää Au Jardin Des Noixiin, jossa sen tuotteistus on viety pitkälle. Öljyt, mausteet ja muut tuotteet ovat myös osa Au Jardin Des Noixin tarjoamia elämyksellisiä palveluita, kuten illallisia ja muita tapahtumia.
Saimme maistaa useita erilaisia pähkinäöljyjä ja mausteita. Lieneekö Suomessa kokkeja, joilla on kokemusta mustajalopähkinän maustekäytöstä? Aloin matkan aikana mieltyä tämän mielipiteitä jakavan pähkinälajin makuun, siinä on ainakin luonnetta ja Quebecin ranskalaisen kulttuurin edustajienkin luulisi pitävän sen hienostuneen homejuustomaisesta vivahteesta.
Koriste-esineitäkin pähkinöistä voi valmistaa. Erityisen houkuttelevia olivat herttajalopähkinänkuorista valmistetut korvakorut, jollaiset ostinkin tuliaisiksi Suomeen.
https://www.aujardindesnoix.com/
O’Kiwi, lyhyt piipahdus pohjoisten kiiwien maailmaan
Paluumatkalla Alainin luota takaisin Hardy Fruit Tree Nurserylle Eric päätti spontaanisti että voisimme ajaa hänen tuttavansa Michel Laroquen O’Kiwi-taimiston ( https://okiwi.ca/en/) kautta. Taimisto on nimensä mukaisesti keskittynyt kiiveihin eli laikkuköynnöksiin (Actinidia sp.). Erityisesti kiinanlaikkuköynnöksestä (Actinidia kolomikta) ja japaninlaikkuköynnöksestä (Actinidia arguta) on olemassa satoisia lajikkeita, jotka pärjäävät näin kylmillä alueilla.
5-vuotias O’Kiwi-taimisto tuottaa taimia lähinnä jälleenmyyjille. Heillä on pelkästään japaninlaikkuköynnöstä 60 lajiketta, jotka kypsyvät kaikki noin viikon sisällä, joten sadonkorjuuaikaan on kiirettä. Suosikikseen Michel mainitsee venäläisen ‘Ananasnayan’, se on tällä alueella kaikkein tuottoisin lajike. Michelin koepuutarhassa näemme mm. pikkukastanjan (Castanea pumila), mutta aikataulumme ei salli kovin laajaa tutustumista taimiston antimiin.
Palaamme Hard´y Fruit Tree Nurseryyn ja Ericin omille tiluksille, joista kirjoitin jo aiemmin. Kiitämme isäntiä heidän anteliaisuudestaan ja ajastaan. Oli todella antoisa vuorokausi ja saimme kiinnostavia siemeniä mm. kastanjansurmalta välttynyttä amerikankastanjaa todella kylmältä seudulta! Illansuussa matkamme jatkuu pimeässä ajaen St. Lawrence-joen eteläpuolelle, jonnekin motelliin jonka buukkaamme vasta matkalla. Ajamme hieman lähemmäs seuraavan päivän kohdettamme, neljän tunnin ajomatkan päässä olevan Biopterre-instituutin hasselpähkinäkoetarhoja.