Pähkinäreissu Kanadaan 2025 – osa 2. Rhora’s Nut Farm & Nursery
Ensimmäinen reissupäivä oli todella intensiivinen, olimme kuitenkin niin lähellä että illalla oli käytävä Niagaran putouksilla katsomassa hellepäivän auringonlaskua. Seuraavana aamuna sää oli muuttunut harmaaksi ja sateiseksi, pähkinätarhurit olivatkin vettä kaivanneet. Suuntasimme auton hotellilta kohti Ontarion toista kuuluisaa pähkinätaimistoa Rhoraa, johon olimme Grimolta soittaneet, jättäneet viestin vastaajaan ja jonne olimme ottaneet yhteyttä myös taimiston nettisivujen yhteydenottolomakkeen kautta hyvissä ajoin – kukaan ei kuitenkaan ollut vastannut…
Vastassa oli ei-niin-helposti-lähestyttävä taimisto.
7.10.2025 Etelä-Ontario, Rhora’s Nut Farm & Nursery
Charles Rhoran vuonna 1967 perustamalle taimistolle varataan yleensä tapaamisaika klo 9–16 väliltä. No, olimme ainakin yrittäneet. Tasan klo 9.00 ajoimme auton taimiston suljetulle portille, jossa meidät vastaanottivat “No Trespassing”- ja “Beware of Dogs” -kyltit. Satoi todella äänekkäästi eikä pihalla näkynyt ketään. Mitähän tästä oikein tulisi? Odottelimme autossa vartin, tööttäillen ja vilkutellen valoja – ei mitään liikettä missään. Tilaisuus tavata 87-vuotias Charles tulisi olemaan ainoa jonka saisimme. Agnis nousi autosta ja meni portille huutamaan “helou!”. Parasta matkakumppanissani on pärjääminen kaikissa vastaantulevissa tilanteissa ja nopea ongelmanratkaisukyky. Muutaman minuutin täysillä huutelun jälkeen näimme pienen hahmon lähestyvän porttia. Tulija oli aasialaisen näköinen nainen, joka kysyi mitä halusimme. Kerroimme yrittäneemme yhteydenottoa etukäteen ja olevamme pähkinäasiantuntijoita Euroopasta. Ojensin Charlesin vaimoksi osoittautuneelle naiselle Pähkinöitä omasta puutarhasta -kirjani ja pyysin voisimmeko tavata Charlesin. Saimme kutsun sisälle.
Herra Rhoralla on maine hieman vaikeasti tavoitettavana henkilönä. Hän on ollut todella pitkään mukana Pohjois-Amerikan pähkinäkuvioissa ja tullut tunnetuksi vetäytyvänä, omissa oloissaan pysyvänä henkilönä, joka ei osallistu alan yhdistysten NNGA:n (Northern Nut Growers Association) tai SONG:n (Society of Ontario Nut Growers) tapaamisiin ja toimintaan. Talon eteisessä meitä sitten odotti vanha ja ystävällisen oloinen mies, joka kutsui meidät keittiöönsä teelle. Juttelimme siinä keittiön pöydän äärellä pari tuntia maistellen samalla oman pihan papaveja ja vihreää teetä. Saimme selville yhtä sun toista, vaikka keskustelu oli välillä hankalaa Charlesin heikon kuulon ja väärinymmärrysten vuoksi.
Rhoran 20 hehtaarin tila sijaitsee Kanadan 7a-menestymisvyöhykkeellä kuten Grimon taimistokin. Liikeidea on myydä siemenestä kasvatettuja taimia, pääasiassa erilaisia pähkinäkasveja. Taimisto tuottaa mm. koreansembramännyn taimia viljelijöille – parhaalla asiakkaalla on kuulemma 3500 puuta.
Joel Rosenberg, Charles Rhora ja Agnis Graudulis
Koreansembran viljelystä
Jos Charles Rhora jostakin tunnetaan niin omistautumisestaan koreansembramäntyjen (Pinus koraiensis) kasvattamiseen. Keskustelumme hänen kanssaan polveili ja sivusi erilaisia pähkinäkasveja, mutta uudelleen ja uudelleen hän palautti sen koreansembraan, jota kasvaa tilalla siperiansembran (Pinus sibirica) kanssa yhteensä 14 hehtaaria.
Molemmat sembramäntylajit pärjäävät kuulemma Kanadassa oikein hyvin, ne terveempiä kuin paikallinen strobusmänty (Pinus strobus) ja sopeutuvaisia erilaisiin maaperä ja ilmasto-olosuhteisiin. Olimme erityisen kiinnostuneita samaan tietoja koreansembran satoikääntulon iästä ja siementaimien sekä vartettujen taimien eroavaisuuksista. Sembramännyillä varttamisen keskeinen tarkoitus on aikaistaa satoikää. Koreansembran on sanottu ryhtyvän käpyjen tekoon vasta 25–40 -vuotiaana. Charles kertoikin pian hänen aikaisimman siementaimensa tehneen kävyn jo neljävuotiaana! Aikaissatoisuus ei kuitenkaan periydy hyvin. Hänen näkemyksensä on että siemenestä kasvatetut puut ovat selvästi vartettuja parempi vaihtoehto, koska vartettujen puiden siemenistä noin 90 % on tyhjiä! Siemenistä kasvatettujen puiden siemenistä taas 85–90 % on täyttyneitä. Charles on käyttänyt perusrunkona paikallista strobusmäntyä.
Rhoran maatilan koreansembrat alkavat normaalisti tuottaa siemeniä (kunnolla?) 15–16 vuoden kuluttua itämisestä. Myöhemmin Charles tosin sanoi, että ne alkavat tuottaa jo 8–12 vuotiaina (jäi epäselväksi tarkoittiko hän tässä vuosia istutuksesta). Taimiston verkkosivuilla (https://www.nuttrees.com) sadon keskimääräiseksi alkamisiäksi mainitaan 7–8 vuotta ja aikaisimmaksi iäksi 6 vuotta. Oli miten oli nämä ovat kuitenkin selvästi lyhyempiä aikoja, kuin oletimme. Oma 15-vuotias, Laitilassa kasvava, koreansembrani, jonka olen kasvattanut Grimolta tulleesta siemenestä ei ole vielä edes aloittanut kukintaa. Tässä Charlesin arvioita satomäärien kehityksestä:
12-vuotiaana satoa tulee noin 10–15 käpyä / puu
18-vuotiaana noin 45 käpyä / puu
30-vuotiaana noin 120 käpyä / puu
Käpy vaatii kaksi kasvukautta kypsyäkseen. Kuluvan kasvukauden oksissa ovat yksivuotiaat vielä raa’at kävyt ja toisen vuoden oksissa valmiit kävyt. Kävyt kerätään maasta niiden pudotessa syksyllä maahan. Ne kuivataan lämpimässä ilmassa, jotta pihka kuivuu, sen jälkeen siemenet voidaan irrottaa. Kävyissä on keskimäärin 70 siementä. Koreansembran siemenet tulevat puun varttuessa usein hieman kookkaammiksi. Kasvukauden sää ei kuulemma vaikuta siementen kokoon samalla tavalla kuin esimerkiksi jalopähkinöihin. Suomalaisen ruokakaupan pinjansiemenet ovat usein Kiinassa viljellyistä koreansembroista peräisin eli kyseessä on arvokas herkkulaji, jota voitaisiin kasvattaa enemmän myös Suomessa.
Istutus- ja kasvatusvinkkejä koreansembran viljelyyn (Charles Rhoran suositukset)
- Siemen tarvitsee 1 kuukauden lämpökäsittelyn (+20°C) ja sen jälkeen vähintään 1 kk kylmäkäsittelyn (0–5°C) itääkseen. Molemmat käsittelyt Charles tekee kosteassa turpeessa. Siementen itävyys on noin 85 %.
- Istutuksen yhteydessä on tärkeää saada maahan sopivat mykorritsa-sienet, jotka vaikuttavat suuresti puun kasvukykyyn. Käytännössä maahan tulisi laittaa taimen kanssa jonkilaista kaupallista mykorritsa-ymppiä taikka maata strobusmännyn tai muiden viisineulasmäntyjen alta.
- Etelä-Ontarion olosuhteissa taimien sopiva istutusetäisyys on vähintään kuusi metriä. On tärkeää että puun sivuoksat saavat runsaasti valoa, sillä suuri osa kävyistä kehittyy niihin puun vanhetessa.
- Koreansembra suosii kevyempiä maalajeja, läpäisevyys on hyvin tärkeää. Rhoran tiluksilla maa on sopivan hiekkaista, “sandy loam”. Savimaille siperiansembra voi olla parempi vaihtoehto. Maanparannus savimailla on tärkeää, jotta koreansembran taimi pääsee kasvuun, mutta puun varttuessa maanlaadun merkitys vähenee.
Erikoishedelmiä, herttajalopähkinöitä ja 10.000.000 dollarin vakuutus
Oli edelleen sateista ja isäntä alkoi vaikuttaa keittiöön kyllästyneeltä. Kysyimme olisiko meidän mahdollista katsella tiluksia joko itsenäisesti tai jonkun opastamana. Charlesin vaimo kertoi ettei Charles enää tee opastettuja kierroksia, syynä vastuuvakuutuksen puuttuminen. Sellainen maksasi 87-vuotiaalle yli kymmenen miljoonaa Kanadan dollaria vuodessa! Isäntä halusi kuitenkin selvästi esitellä puitaan, joten lähdimme pienelle kävelylle pihapiiriin.
Joka suunnassa näkyi jonkin sortin mäntyjä. Pihalla kasvoi kuitenkin enimmäkseen hedelmäpuita, suuria amerikanpersimoneja ja papaveita. Molemmat olivat yhtä herkullisia kuin Grimolla. Amerikanpersimonipuut olivat noin 35-vuotiaita ja tulleet aikoinana siemeninä Pennsylvaniasta (USA) John Webberiltä.
Pääsimme välillä ohjaamaan keskustelua myös jalopähkinöihin. Charles totesi lisänneensä niitä siemenestä, varttamalla sekä taivukkaista(!) Taivukkaillakin onnistumisprosentti saattoi olla 90 % (!) juurrutushormonin avulla. Herttajalopähkinähän oli koko Kanadan reissumme keskeisimpiä lajeja ja halusimme tietää Charles Rhoran näkemyksen siitä millainen osuus siemenestä kylvetyistä puista tuottaisi herttamaisia pähkinöitä (ja millainen osuus ovaaleja japaninjalopähkinän tyyppisiä). Tilan herttoja emme päässeet kuitenkaan näkemään, Charles kuitenkin totesi niiden kasvavan 90–120 metrin päässä amerikanjalopähkinöistä, mikä vähentää lajien risteytymisriskiä.
Pientä turhautumista meissä aiheutti joidenkin vastausten epämääräisyys, joka ei tarkentunut lisäkysymyksistämme huolimatta. Tapaaminen oli kuitenkin lämminhenkinen ja vaivan arvoinen. Parin tunnin visiitin jälkeen lähdimme vielä Grimolle hakemaan Lindan, joka veisi meidät iltapäiväksi paikallisen hasselpähkinäfarmarin tiluksille…
