Pähkinäreissu Kanadaan 2025 – osa 4. Herttajalopähkinöitä Ontarion ja Quebecin rajaseuduilla
Tässä vaiheessa reissua, kolmantena päivänä, aikaiset aamut olivat helppo nakki, olihan Itä-Euroopan aikaan seitsemän tunnin ero, illalla väsytti ja aamulla olimme virkeitä. Heräsimme siis kolmelta, vältimme Toronton aamuruuhkat ja hyppäsimme klo 8 tunnin lennolle Ottawaan. Olimme tosin jo Suomessa ostaneet Toronto–Ottawa välille junaliput, mutta tajusimme lentämisen säästävän ratkaisevat nelisen tuntia, jolloin ehtisimme illaksi yllättäen ilmaantuneille 60-vuotispäiville.
Päivästä olisi tulossa varsin kunnianhimoinen aikataulun suhteen. Tapaisimme ensin Northern Nut Growers Associationissa (NNGA) pitkään vaikuttaneen harrastajan Gordon Wilkinsonin hänen Ottawan herttajalopähkinätarhallaan. Tämän jälkeen ajaisimme Quebecin puolelle Montrealin kupeeseen, jossa pitkänlinjan taimistomies Ken Taylorilla olisi “kaikkea” mielenkiintoista. Illaksi olimme saaneet kutsun Hardy Fruit Tree Nurseryyn, jossa myös yöpyisimme, kunhan taimiston perustajan Eric de Lorimierin syntymäpäivät olisi ensin juhlittu.
Herttajalopähkinäpuita Ottawan lähellä Kanadan menestymisvyöhykkeellä 5a
8.10.2025 Gordon Wilkinsonin herttajalopähkinät, itäinen Ontario
Ajoimme Ottawan lentokentältä vajaassa puolessa tunnissa Gordonin luokse. Ojensin heti kättelyn yhteydessä tuliaiseksi kirjani, jossa viittaan hänen artikkeliinsa (Wilkinson, G. (2019). Pushing the Envelope: Growing Heartnuts in Eastern Ontario.The Nutshell, spring 2019. NNGA.). Gordon on todella ystävällinen ja lämmin tyyppi, joka istutti ensimmäiset herttajalopähkinät tänne vuonna vuosituhannen alussa, nyt näkemämme yksilöt vuodesta 2010 alkaen. Vanhimmat omista hertoistani ovat vain vuoden nuorempia ja olikin hauskaa nähdä samanikäisiä puita erilaisessa kasvupaikassa.
Koetarha on osa 15 hehtaarin palstaa, jossa vierailumme aikana kasvoi 67 herttajalopähkinäpuuta (30 siementaimea ja 37 vartettua). Maaperä on savea, jonka päällä on reilu 30 senttiä multaa. Paikka on kylmällä alueella (nykyisin vyöhyke 5a). Gordon seuraa tarhan lämpötilaa aktiivisesti oman sääasemansa avulla ja kirjaa havainnot ylös ja julkaisee niitä mm. NNGA:n The Nutshell -lehdessä. Alhaisin hänen mittaamansa lämpötila on ollut –39,8 C°! Herttajalopähkinän kotimaassa Japanissa lajin äärimmäisenä sietolämpötilana pidetään –40 C°. Halla oli tänä vuonna vieraillut paikalla jo syyskuun puolella, mutta vain tontin alemmissa osissa. Herttaistutus on tontin korkeimmalla paikalla, jota suojaa pohjois- ja luoteispuolelta korkea kuusiaita. Pienilmaston merkitys herttajalopähkinänkin menestymiselle vahvistui vierailun aikana. Myöhäiset keväthallat, joita voi olla vielä touko–kesäkuun vaihteessa, ovat myös joinain vuosina ongelma. Näkemäni talvivauriot olivat lähinnä kevättalven aurinkoisella kelillä tulleita rungon halkeamisia, jotka näkyi muutamilla puilla lounaan puolella runkoa. Kasvukausi on suhteellisen lyhyt ja lämpösumma kohtalaisen alhainen (noin 1000 GDD 10C°, jota on mahdoton verrata GDD 5C° raja-arvolla saatuihin Suomen lämpösummiin).
Näissä olosuhteissa parhaimmat kokemukset on saatu aikaisin kypsyvistä lajikkeista ‘Imshu’ ja Grimon uusi ‘99’ eli ‘Papple’s Hope’ – molemmat ovat suositeltavia myös Suomeen.
Vuosi 2025 oli kuivin Gordonin näkemä, osa lehdistä muuttui jo elokuussa keltaisiksi ja putosi. Hertat pitävät runsaista sateista ja niiden puute näkyi puissa nyt selvästi; vuosikasvut olivat lyhyitä ja lehdet keltaisia. Haastetta aiheuttivat myös oravat, peurat ja majavat. Ensiksi mainittuja Gordon karkottaa levittämällä pissaa puiden oksiin, temppu kuulemma toimi oikein hyvin. Majavat vahingoittavat puita harvoin, mutta vakavasti.
15 hehtaarin tiluksilla on vielä runsaasti tilaa tuleville istutuksille ja myös muut pähkinäkasvit kiinnostavat Gordonia. Herttojen lisäksi mailta löytyy satoikäisiä valkohikkoreita ja mustajalopähkinäpuita, saksanpähkinät sen sijaan ovat vasta 5–6 vuotiaita. Valkohikkori oli ottanut osumaa syyskuun halloissa. Tämä 2002 istutettu nelimetrinen puu teki kuulemma vuosittain hieman pähkinöitä, mutta nyt maistiaiset jäivät saamatta. Gordon tarjosi sen sijaan herttajalopähkinöitä, jotka tuntuivat kaikkien hänen kuvaamiensa vaikeuksien jälkeen erityisen arvokkailta ja herkullisilta.
Gordonilla on toinen herttajalopähkinöiden koetarha Nova Scotian Seaforthissa (vyöhyke 6a), paikassa, jonka ilmasto on hertoille paljon suotuisampi. Voit katsoa Gordonin esitelmän herttajalopähkinöiden menestymisestä hänen kahdella viljelmällään tämän linkin takaa: https://psu.mediaspace.kaltura.com/playlist/dedicated/1_pe5gwwzs/1_o8xgyykm
8.10.2025 Ken Taylorin Green Barn Nursery, Montreal, Quebec
Tarina jatkuu pian…