Hyvänheikinsavikan (Blitum bonus-henricus aiemmin Chenopodium bonus-henricus) lehtiä, versoja ja kukintojakin tulee kasvukaudella käytettyä muhennoksia terveellistyttämään. Tämä syötävän metsäpuutarhan peruslaji sisältää paljon folaattia, sinkkiä ja A-vitamiinia. Hyvänheikinsavikkaa lisäksi on helppo kasvattaa. Se tarvitsee melko paljon kosteutta, keskiravinteisen kasvupaikan ja menestyy puolivarjossakin. Laji tekee aika syvän paalujuuren ja viihtyy pitkään samalla paikalla. “Hyvis” mainitaan toisinaan salaattikasvinakin, mutta todellisuudessa kasvin sisältämä saponiini tekee sen raaoista lehdistä lähes syömäkelvottoman makuisia, en suosittelekaan sitä raakana nautittavaksi. Satokausi on pitkä ja lehtiä riittäisi pakastettavaksikin, mutta jostain syystä tänne tammikuulle asti niitä ei ole tänä vuonna säilynyt. Mutta eipä hätää: kaapista löytyy vajaa litra hyvänheikinsavikan siemeniä, joilla voin tänään toteuttaa “Syö joka päivä jotain omaa”-periaatettani. Hyvänheikinsavikkaa voi hyvin kasvattaa siemenkasvina sukulaisensa kvinoan tapaan. Paras siemensato saadaan aurinkoiselta paikalta, puolivarjossa kasvaa lähinnä lehtiä. Siemenet kerätään heinäkuussa käsin riipimällä, minkä jälkeen ne siivilöidään lehdistä ja muusta ylimääräisestä. Siemenien kuoriosassa on saponiineja, vaahtoavia “pesuaineita”, jotka poistetaan huuhtelemalla tehosekoittimella veden kanssa pienellä teholla. Vettä vaihdetaan välillä, kunnes siihen liukeneva saponiini ja vaahtoaminen vähenee. Loputkin saponiinit saa pois kiehauttamalla siemenet muutaman kerran välillä vettä vaihtaen. Siemeniä keitetään vielä 20 minuuttia, minkä jälkeen ne ovat syötäviä kvinoan tapaan. Tämän käsittelyohjeen sain amerikkalais-tanskalaiselta kollegaltani Tycho Holcombilta, joka teki aiheesta myös havainnollisen videon (huomaa käsikäyttöinen tehosekoitin).
0 Comments
|