Syötävä metsäpuutarha – perinnettä ja kehitystä tropiikista Suomeen

Monta nimeä
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja Suomenkin Syötävä metsäpuutarha -termillä on monta synonyymia. Englanninkielen Forest garden / Edible Forest Garden on meillä kääntynyt enimmäkseen syötäväksi metsäpuutarhaksi, mutta aivan hyvin voidaan käyttää myös Hyötymetsäpuutarhaa tai Ruokametsää (Food Forest) – samasta asiasta kuitenkin puhutaan eli helppohoitoisista, monivuotisista hyötykasveista koostuvista kerroksellisista puutarhoista.

Metsäpuutarha eli Woodland Garden taas on koristekasvipainotteinen puutarha, joka usein perustetaan metsään, tiedättehän: alppiruusut, köynnöshortensiat ja varjoperennat männikössä tyyppinen juttu. Syötävä metsäpuutarha taas on se "metsä", puutarha joka on istutettu muodostamaan kerroksellinen, monilajinen, monivuotinen ja ennen kaikkea syötävää ja muuta satoa tarjoava kasviyhteisö.


Tropiikista Englannin kautta Suomeen
Tropiikissa, mm. Indonesiassa, Intiassa ja Keski-Afrikassa kotitalon ympärillä kasvavia monisatoisia istutuksia on kutsuttu simppelisti vain kotipuutarhoiksi (home garden), Syötävä metsäpuutarha (Forest Garden) on eurooppalaisten antama nimi. Ulkopuolisesta tällainen kotipuutarhaviljelys voi näyttää vain "viidakolta", mutta asukkaille se on luonnon oma supermarket, joka tarjoaa elämän edellytyksiä ravinnon, rohdosten, kuitujen, polttopuiden ja rehun muodossa. Samalla se on rikas ekosysteemi ja kaunis ympäristö. Trooppisia metsäpuutarhoja on viljelty tuhansia vuosia ja ne ovat keskeinen osa paikallista ruokajärjestelmää.

Indonesian Pekarangan-kotipuutarhojen ylimmässä latvuskerroksessa kasvaa esimerkiksi kookospalmuja, durian-hedelmiä tekeviä puita ja tukkipuulajeja. Niiden alla voi kasvaa pienempiä hedelmäpuita, guavaa, sitruksia, mangoja, banaaneja (ruohovartinen) ja pensaita kuten kahvia. Useimmat kasveista ovat monivuotisia ja monet niistä lisääntyvät itsekseen, myös kotieläimille kuten lammissa kasvatettaville kaloille on paikkansa.. Pekarangan tuottaa monipuolisia hyödykkeitä asukkaille ja myös tuotteita myytäväksi ja Indonesiassa tällaisia kotipuutarhoja oli vuonna 2010 yli 100.000 neliökilometriä! (Wikipedia).

Robert Hartia pidetään Forest Garden -käsitteen eurooppalaisena isänä ja tänne tuojana. Hän sai inspiraationsa erityisesti Intian Keralan alueen kotipuutarhoista. Robertin 1970-luvun lopussa perustama muutaman aarin syötävä metsäpuutarha Englannin Shropshiressä on ollut kokoaan vaikuttavampi. Hänen kirjoituksensa ja puutarhansa inspiroivat muita Brittejä, kuten Martin Crawfordia, Ken Ferniä ja Graham Belliä (Skotlanti) perustamaan omat projektinsa ja kehittämään syötävän metsäpuutarhan viljelyä Isossa-Britanniassa.

Edellämainituista erityisesti Martin Crawford on kehittänyt lauhkean, temperaattisen kasvillisuusvyöhykkeen metsäpuutarhaviljelyä eteenpäin laajalla koe- ja julkaisutoiminnallaan. Martinin 2010 ilmestynyt kirja Creating a Forest Garden – Working with Nature to Grow Edible Plants on ollut myös minulle tärkeä alkuinnoittaja, jonka luin heti ilmestymisvuonna. Martinin pyörittämän Agroforestry Research Trust -organisaation koepuutarhat Lounais-Englannin Devonissa ovat olleet meidän Pohjoismaisten metsäpuutarhureiden pyhiinvaelluskohteena, ne ovat inspiroinut niin minua kuin ruotsalaista Philipp Weissiakin perustamaan syötävät metsäpuutarhat pohjolaan ja kirjoittamaan niistä kirjat.

Martin Crawfordin "Forest Gardening" -kurssilla Dartingtonissa (UK) vappuna 2014.

Etelässä tiheää, pohjoisessa väljempää
Alkuperäiset trooppiset kotipuutarhat ovat tiheitä ja runsaita. Kasvillisuutta saattaa olla todella paljon ja latvuskerroskin hyvin tiheä. Auringonvalo on päiväntasaajalla ainainen seuralainen ja voimaltaan eriluokkaa kuin täällä pohjoisessa, joten valoa riittää myös alempiin kerroksiin.

Suomessa syötävä metsäpuutarha on syytä suunnitella hieman toisin. Analogian voi löytää Suomen luonnon eroista kun katsotaan miltä luonto näyttää Uudellamaalla ja pohjoisimmassa Lapissa: mitä ylemmäs pohjoiseen mennään sen niukempaa ja väljempää on kasvillisuus ja kerroksellisuus. Vaikka olen enemmän "puumies" kuin "perennamies" on myönnettävä, että monivuotisella ruohovartiskasvillisuudella on todella merkittävä rooli jos syötävästä metsäpuutarhasta halutaan näillä leveyksillä satoisa ja lajirikas kokonaisuus. Sama pätee jos tilaa on vähän, tällöinkin sato ja monimuotoisuus luodaan enemmän perennoilla kuin puuvartisilla.


Hiilensidontaa, monimuotoisuutta ja kriisinkestävyyttä
Viime vuosikymmeninä syötäviin metsäpuutarhoihin on tullut lisää sävyjä kun niiden hiilensidonta- ja ekosysteemipotentiaalia on nostettu keskusteluun.  Moni syötävän metsäpuutarhan perustava haluaa puutarhan olevan myös ympäristöteko. Halutaan sitoa hiiltä  ja edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Monivuotinen kasvillisuus onkin todella hyvä tapa sitoa hiiltä maaperään ja kasvillisuuteen. Monilajinen kerroksellinen istutus taas luo edellytyksiä erilaisille ötököille asua ja saada ravintoa. Niiden kasvit ja eliöt muodostavat monimutkaisen vuorovaikutussuhteiden verkon, joka on vakaa ja runsaasti biomassaa tuottava.

Syötävän metsäpuutarhan lajistollinen, toiminnallinen ja rakenteellinen monimuotoisuus luo kriisinkestävyyttä. Toisin kuin pellolla kasvavat yhden lajin viljelmät, ovat monilajiset metsäpuutarhat vähemmän herkkiä häiriöille kuten rankkasateet, kuivuus, kasvitaudit tai tuhohyönteiset. Vaikka joku laji ottaisi osumaa sään ääri-ilmiöstä tai ötökästä ei koko sato ole pilalla koska satoja on niin monia, jokaisella istuteulla kasvilajilla jopa useita erilaisia. Monipuolisuus tasaa myös vuosien välisiä satovaihteluita: joskus on hyvä pähkinävuosi, joskus taas hyvä omenavuosi. Näin se menee luonnossakin ja luonto juuri on syötävän metsäpuutarhan suuri innoittaja, josta voimme ottaa mallia monin tavoin.


Monikäyttöiset kasvit
Leimallista missä tahansa sijaitseville syötäville metsäpuutarhoille ovat monivuotiset kasvit, joita kasvaa sekaisin toistensa lomassa ja useammassa kerroksessa. Monivuotisia kasveja ei tarvitse olla jatkuvasti uudelleen istuttamassa kuten yksivuotisia, ne ovat hoitovapaampia. Niiden satokausi on myös pitkä ja alkaa aikaisin, ja mikä parasta ne ovat usein todella ravinnepitoisia ja terveellisiä. Monet syötävän metsäpuutarhan kasveista ovat moniosaajia: ne ovat samaan aikaan koristeellisia, tarjoavat ravinteikasta ja maukasta syötävää ja muita hyödykkeitä, parantavat viljelypaikkansa multavuutta ja houkuttelevat muita eliöitä paikalle. Tällaiset lajit ovat mielestäni syötävän metsäpuutarhan kivijalka, lajistollinen pohja, jolle satoisaa ekosysteemiä luodaan. Erikoiskasvit ovat houkuttelevia ja niiden kasvattaminen onnistuu yhä paremmin ilmastomme lämmetessä, mutta peruslajit ovat luotettavampia ja satovarmempia. Tässä muutamia peruslajeja, joista pidän:

Metsälehmus (Tilia cordata)
Lehtikarike vähentää maaperän happamuutta. Puun nuoret lehdet ovat herkullista syötävää. Heinäkuinen kukinta on mesipistiäisten suosikki. Vesoo hyvin ja on helppo pitää matalana leikkaamalla, salaatinlehdet käden ulottuville. Pitkäikäinen ja puuaines helposti työstettävää. Kestävä laji pohjoisempanakin, mutta kauriiden suosikki.

Pähkinäpensas (Corylus avellana)
Lehtikarike vähentää maaperän happamuutta. Kukkii aikaisin keväällä ja tarjoaa siitepölyä mesipistiäisille (ja allergikoille). Pähkinät ovat terveellisiä ja ravinteikkaita. Voi leikata maatamyöten ja vesoo. Voi elää tuhansia vuosia! Puuaineksesta olen tehnyt mm. voiveitsen ja käyttänyt vitsaksena ja merkkikeppeinä.

Humala (Humulus lupulus)
Ruohovartinen nopeakasvuinen köynnös. Humala luo runsautta ja sillä voi luoda tuulelta suojaavaa viherseinää ja ympäristöä lämpimämpää pienilmastoa herkemmille lajeille. Nuoret versot mainio kevätvihannes, "kävyt" oluentekoon.

Kuunliljat (Hosta spp.)
Kauniita varjossa viihtyviä perennoita, jotka toimivat hienosti maanpeitekasveina. Mikä parasta nämä ovat myös herkullista syötävää, etenkin kevätversot. Kukat houkuttelevat hyönteisiä ja ovat nekin syötäviä. Helpoisti saatavia taimikaupoista ja helppo lisätä jakamalla myöhemmin itse.

Tarha-ahomansikka (Fragaria sp. 'Minja')
Marjat ovat metsämansikkaa isompia. Leviää kelposti kauniiksi maanpeitteeksi ja rönsyistä helppo lisätä. Vetää lapset syötävään metsäpuutarhaan ja auttaa näin ympäristökasvatuksessa.

Lisää monikäyttöisiä hyötykasveja löytyy kirjastani Syötävä metsäpuutarha – opas suunnitteluun ja lajistoon.

Kukkiva metsälehmus 7/2023.