Toukotöitä ja syötävän metsäpuutarhan kasveja

Toukokuu on se aika vuodesta, jonka toivoisi etenevän hitaimmin, kiirusta on ollut ja kaikki kasvaa nyt vauhdikkaasti. Jokunen kuva on tullut sentään näppäistyä hässäkän keskellä. Istuttamista ja taimien roudaamista, opetushommia, sadonkorjuuta ja paikasta toiseen ajamista – sitä on toukotyöni 2023.

Käydäänpä kuvat läpi.

1. Varttaminen on mukavaa puuhaa, varsinkin suoraan latvukseen varttaminen. Kuvassa on tavalliselle kotipihlajalle juuri varttamani korealaisen pihlajalajin oksa. Tämä Ullunginpihlajan lajike 'Dodong' tunnetaan myös tuurenpihlajana, se on koristeellinen ja tekee isompia ja maukkaampia marjoja kuin suomalainen serkkunsa. Varttamisessa eli jalontamisessa on tärkeintä, että varteoksa on lepotilainen, muuten liitos ei onnistu vaan varte kuivuu. Leikkasin oksan joskus helmi–maaliskuussa leutona talvipäivänä ja laitoin muovipussissa jääkaappiin, sekaan roiskaisin sormilla hieman vettä. Äitienpäivän tienoo on hyvä hetki ryhtyä tositoimiin ja tehdä olemassaolevaan puuhun ns. latvusvarttamista, jossa latva tai oksa korvaataan toisella lajikkeella. Tämä varte on tehty reilun metrin korkeuteen, jotteivat rusakot sitä söisi, rusakot eivät pihlajan perään ole, mutta koska Ullungin saarella ei jöniseläimiä ole puuttuu ullunginpihlajalta jänöjä karkottavat aineet sen rungosta, joten ympärivuotinen jänissuoja on tälle lajille tarpeen! Ylös varttaminen on kätevämpi vaihtoehto, vaikka hirvieläinten vuoksi on se talvisuojaverkkokin laitettava. 'Dodong' tarjoaa myös koristearvoa aikaisin aukeavien lehtien ja hienon syysvärinsä vuoksi.

2. Lehmus on salaattipuista se parhain jos minulta kysytään. Äitienpäivän tienoilla aukeavat silmut ovat itsessään aika kivan makuisia ja nuoret lehdet vielä makoisampia. Sesonki kestää muutaman viikon, sen verran, että saan kesäkuun puoleen väliin saakka tehtyä salaatit lehmuspainotteisina. Lehtien maku on mieto ja vailla kitkeryyttä. Uusia nuoria lehtiä saa katkaisemalla oksankärkiä, eli sesonkia voi näin menetellen jatkaa pitkälle kesään. Metsälehmus on pitkäikäinen ja jopa 30 metriseksi kasvava puu. Osa metsäpuutarhani yksilöistä päätyy leikkaamalla matalana pidettäviksi, jotta salaatinkeruu onnistuu.

3. Sain 2021 syksyllä mielenkiintoisen erän kastanjahybridien (C. mollissimaa ja C. dentataa jossain suhteessa) siemeniä Yhdysvalloista. Vein nämä siemenet heti Vakka-Taimen Vesa Muuriselle kasvatettavaksi ja hain tässä puolen kuun paikkeilla 2023 muutaman taimen omille tiluksilleni istutettavaksi. Mutta milloinkas kellarissa talvehtineen taimen uskaltaa istuttaa ulos? 19.5. aamuyöllä kävi halla Laitilassa kyläilemässä ja saksanpähkinöiden juuri auenneet silmut paleltuivat paikoitellen. Olin kuitenkin malttamaton ja sääennusteeseen luottaen istutin yhden arvokkaista kastanjoista ulos. Katsotaan kuinka käy ja toivotaan, että hallat ovat tältä keväältä ohi. Taimen istutin aika lähelle kuvan vasemman reunan pähkinäpensasta, jotta se hieman suojaisi kastanjaa halloilta niin keväisin kuin syksyisin. Kastanja on vähän sellainen hankala laji, se kun tavitsee vähintään yhden, mieluusti useamman kaverin, jotta pölytys onnistuu ja satoa voi odotella. Superlämpimistä ja suojaisista istutuspaikoista taas alkaa olla pulaa, joten jouduin laittamaan taimet aika lähekkäin. Ehkä nyt 1,5-vuotias poikani joutuu niitä sitten isona harventamaan...

4. Vuodenvaihteessa kylmäkäsittelyyn laittamani aprikoosin- ja saksanpähkinänsiemenet pääsivät huhtikuun puolivälissä multaan ja lampun alle  Vappuun mennessä suurin osa siemenistä oli itänyt, osa jo jääkaapissa. Kotonamme on portaiden alla sopiva hukkatila, jossa saan noin 30 puun taimea keväisin kasvatettua. Valona on 100 watin led-rakennusvalo ja hyvin toimii. Toukokuun puolivälissä osa taimista pääsee ulos karaistumaan ja hallojen mentyä ne ovat istutusvalmiita. Jos minulla olisi kellari niin osan voisi talvettaa, mutta ainakin saksanpähkinät ovat tällä "ekana kesänä maahan" -tekniikalla menestyneet hyvin tiluksillani.

5. Koska alueella liikkuu runsaasti hirvi- ja jäniseläimiä on kaksi metriä korkea verkkoaita keskeinen osa syötävää metsäpuutarhaani. Tolpat olen tehnyt itse lähinnä kuusesta. Ne ovat tyvihalkaisijaltaan noin 10 cm ja pituudeltaan 280 cm, josta reilu 200 cm maan päällä, tolppien väli on noin kolme metriä. Tolpan tyviosan terotan ja hiillostan, jotta se kestäisi lahoa pidempään. Aika vaihtelevasti näyttää tolppa kestävän, osa lahoaa muutamassa vuodessa, osa on ehjiä vielä 12 vuoden jälkeen. Vaihdoin silti nyt ehjiäkin vanhempia tolppia, koska ne tuntuivat haurailta ja vierestä piti katkenneita vaihtaa. Katajasta saa kestävimmät tolpat jos sitä on tarjolla ja haapa on kuulemma hyvä myös, mutten ole sitä kokeillut.

6. Kuvan herttajalopähkinä on maanalaisilta osiltaan 12-vuotias, mutta maanpäällisiltä vasta 3-vuotias. Se paleltui alas muutaman ekan vuoden, sen jälkeen kasvoi pari-kolme kertaa parikin vuotta hienosti, ja paleltui taas. Viikko sitten päätysilmut aukesivat ja neljäs  kasvukausi alkoi sieltä mistä pitää. Täytyy vähän hävetä, mutta tyvialueella on ollut koko 12 vuotta donitsimainen mansikkakangas. Ajatus oli silloin aikanaan, että tapan sillä heinät pienen taimen ympäriltä ja istutan sitten pysyvän maanpeitekerroskasvillisuuden heinien kadottua, ns. puhtaaseen alustaan. No vuodet vierivät ja poistelinkin muilta taimilta vastaavia muovipressuja, tämä jäi vähän turhan pitkäksi aikaa. Jokusen perennantaimen nyt sitten laitoin ja hieman viherlannoitussiemeniä, ensin toki vähän multaa ja kompostia. Tuo viereinen kanto on entinen lannoitus- ja suojapuu (halla, tuuli) eli tervaleppä, jonka istutin turhankin lähelle herttaa. Puun kaadoin jo 2019 keväällä, ja kannon paksuudesta voi huomata miten paljon nopeammin tervaleppä kasvoi, se oli 2011 istutettaessa puolimetrinen tikku.

7. Punamarjakanukka on jännä kokeilulaji, joka ilahduttaa aikaisella kukinnallaan. Ja toivottavasti tänä vuonna ensimmäiselle marjasadollaan. Istutin 2021 keväällä muutaman taimen, joista tämä aikaisin kypsyviä marjoja tekevä ja pienikasvuiseksi jäävä ukrainalainen 'Elegantnyj'-lajike on parhaissa voimissa.

8./9. Opetan nyt toista vuotta Tampereen AhlmanEdussa Syötävä metsäpuutarha -lyhytkurssia ja tämän kevään kurssilla istutimme oppilaitoksen uuteen syötävään metsäpuutathaan jälleen puita, pensaita, köynnöksiä ja perennoja. Metsäpuutarhan paikassa on muutama hedelmäpuu valmiina, joten olemme istuttaneet niiden alle maanpeitekasvillisuutta ja hyötyperennoja. Tässä nyt mallaillaan millaisille etäisyyksille perennat pitäisi istuttaa. Niiden ympäröimiksi laitoimme pari kirsikkaluumupuuta ja kokelulajit sarjahopeapensaan (Elaeagnus umbellata) ja punamarjakanukan (Cornus mas). Jos ne menestyvät istutetaan niille ensi vuonna kaverit. Oranssien aurauskeppien puolikkaat ovat näkyvät merkit, joiden avulla kesäkauden puutarhaharjoittelijat erottavat istutukset heinikön seasta, eivätkä vahingossa aja ruohonleikkurilla niiden yli.