Viime vuosina reippaasti lämmennyt ilmastomme mahdollistaa uusien puuvartisten viljelykasvien kasvattamista Suomessa. Tämän kirjoituksen esimerkkikasvi on punamarjakanukka (Cornus mas), mutta ensin kerron hieman taustaa puuvartisten kylmänkestosta. Tämän, tai monen muun erikoiskasvin, menestymisen pullonkaulana eivät välttämättä ole olleet alhaisimmat talvilämpötilat, ainakaan täällä lounaisessa Suomessa, vaan kesien viileys ja tehoisan lämpösumman alhaisuus, joka ei ole riittänyt tuleennuttamaan kasvin kasvukauden aikaista kasvua. Tuleentumaton uusi kasvu on sitten paleltunut talvella ja joko lähtenyt kasvuun kärkisilmun alapuolelta, usein jopa maanpinnan tasalta, tai se on kuollut juuria myöten. Lämösummien kohotessa tuleentuminen onnistuu paremmin ja kasvi kestää talven pakkaset. Punamarjakanukalle annetaan nykyään menestymisvyöhyke I–II. Punamarjakanukka on kotoisin Keski-Euroopan ja Kaukasuksen suunnalta ja etenkin Itä-Euroopassa se tuntuu olevan suosiossa juuri marjakasvina. Koristearvoakin sillä on, sillä keltaiset kukat aukeavat hyvin varhain, meillä Laitilassa kukinta on parhaimmillaan huhtikuun lopussa. Punamarjakanukka viihtyy puolivarjoisessakin paikassa ja sopii syötävään metsäpuutarhaan senkin puolesta tosi hyvin. Se on aika pintajuurinen laji ja sen juuristo on melko arka auringonvalolle, joten käytä katetta tai verhopensaita latvuksen alla. Punamarjakanukka viihtyy läpäisevässä, hiekkaisessa ja soraisessa maaperässä ja on kalkinsuosija. Korkeutta pensas saa noin 2–5m.
Itse pidän kovasti ajatuksesta, että tämä kasvi on hyvin pitkäikäinen, marjapensaathan elävät monesti vain muutamia vuosikymmeniä, mutta punamarjakanukka voi kasvaa parikin sataa vuotta. Olen istuttanut kantalajin lisäksi muutamia vartettuja viljelylajikkeita, joiden marjat ovat suuremmat. Kuten lähes kaikkia syötäviä puuvartisia, on tätäkin lajia jalostettu jo pitkään. Puolasta ja Ukrainasta tulee tiheään tahtiin uusia lajikkeita, joista löytyy meillekin sopivia, nippanappa marjansa kypsyttämään ehtiviä kasveja. Varttamalla lisätyt taimet lienevät hieman arempia kuin siemenestä kasvatetut yksilöt, mutta ne ovat toistaiseksi selvinneet ilman talvivaurioita Laitilassa. Aikaisia lajikkeita ovat mm. edellisen kuvan 'Elegantnyj' sekä 'Nikolka' ja 'Dublany'. Nämä kypsyvät suunnilleen lokakuussa. suurin osa lajikkeista lienee liian myöhään kypsyviä nykyilmastoomme, joten oikea lajikevalinta on tämän lajin kohdalla tosi tärkeä. Komeita pensaita ja niiden satoa voi ihailla esimerkiksi Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä tai Pyhärannan Vakka-Taimessa. Omat puskani istutin vasta kolmisen vuotta sitten, eikä satoa ole pienestä kukinnasta huolimatta vielä kuulunut, mutta ehkä tänä vuonna! Punamarjakanukan punaisesta syysväristä olen jo päässyt nauttimaan. Marjasadosta tehdään vaikka mitä säilykkeitä; hapattamalla valmistettuja "oliiveja", hilloja ja tietty viinaa kuten kaikesta missä sokereita vaan on. Marja on yleensä 3–8 grammainen eli aika kookas, mutta sisältä löytyvä yksinäinen siemen vie melkoisen osan marjan tilavuudesta. Punamarjakanukan soikeat marjat ovat värjäytyneet erilaisin punaisen sävyin ja myös keltaisia on olemassa. Minusta on mukava ajatus, että tässä olisi myöhään kypsyvä marjakasvi metsäpuutarhaani. Lähes kaikki muut marjakasvithan kypsyvät kesällä ja etenkin elokuu on kiireistä keruuaikaa. Satokauden laajentaminen ja työn hajauttaminen on fiksua. Innostuin lajista sen verran, että istutan omaan syötävään metsäpuutarhaani keväällä muutamia uusia lajikkeita mm. kauan odottamani keltamarjaisen 'Alosza:n'.
2 Comments
|