Syötäviä puistoja ja - metsäpuutarhoja Ruotsissa (ja Suomessakin)

Ruotsalaiset ovat tunnetusti monissa asioissa hieman meitä suomalaisia edellä. Monet ilmiöt musiikista muotiin rantautuvat ensin länsinaapuriimme ennen saapumistaan Suomeen, näin myös syötävät metsäpuutarhat ja syötävät puistot.

Tässä muutamia esimerkkejä viime vuosina aloitetuista mielenkiintoisista puutarhaprojekteista Ruotsissa:

Vesteråsin kunnan syötävä metsäpuutarha

Södertäljen kunnalla on viljelystrategia

Örebro, Eklunden-puisto

Lund, Sliparebackens skogsträdgård

Ruotsalainen metsäpuutarha-asiantuntija Philipp Weiss on ollut monissa näistä projekteista taustavaikuttajana ja suunnittelijana. Philippin ja Annevi Sjöbergin kirja Skogsträdgården aloitti Ruotsissa oikean buumin ja syötäviä metsäpuutarhoja ryhdyttiin perustamaan takapihoille, puistoihin ja pelloille kiihtyvällä tahdilla.

Ruotsalaisista projekteista on hyvä ottaa mallia ja inspiraatiota suomalaisten koulunpihojen, puistoalueiden ja vastaavien viherrakennuskohteiden kehittämiseksi yhä satoisampaan suuntaan. Syötävä metsäpuutarha voidaan perustaa hyvin niin tyhjälle pihalle kuin vanhaan puutarhaankin. Olemassa olevan puuston oheen voidaan istuttaa perennoja, pensaita ja käynnöksiä sekä täydentää puuistutuksia, näin tehdään mm. Tampereen AhlmanEdun syötävässä metsäpuutarhassa, josta on tulossa oma blogikirjoitus jossain vaiheessa.


Syötäviä puistoja Suomessa

Varsinaisia julkisilla paikoilla kasvavia syötäviä metsäpuutarhoja ei taida Suomesta vielä tätä kirjoitettaessa löytyä. Projektit sijaitsevat yksityismailla, oppilaitosten aitojen takana tai yritysten tiluksilla. Sen sijaan syötäviä puistoja, kaikille avoimia kaupunkitiloja, joihin on istutettu hedelmäpuita ja marjapensaita, on perustettu viimeisen 10 vudoen aikana ainakin neljä.

2014 sai alkunsa Helsingin Mustikkamaan syötävä puisto. Siellä, Isoisän torpan pihapiirissa kasvaa uusina istutuksina mm. 'Uslada' -omenalajiketta, mustaseljapensas, tyrnejä, aronioita, luumupuita ja viinimarjapensaita. Vanhan pihapiirin yrttipenkeistä on myös jotain jäljellä ja keväistä kukkaloistoa tuovat koristeomenapuut. Varsinaiseksi syötäväksi metsäpuutarhaksi tätä ei suunniteltu. Maanpeitekasvillisuuteen ei juuri kiinnitetty huomiota, mutta olemassaoleva vuohenputki kuitenkin täyttää sen tehtävän varsin hyvin. Myöskään köynnöksiä tai hyötyperennoita ei perustamisvaiheessa tai sen jälkeen ole puistoon istutettu. Projekti alkoi Maaseudun Sivistysliiton kolmivuotisen ympäristösivistyshankkeen (Paikan tuntu -hanke) osana ja allekirjoittanut toimi siinä kasvillisuuden suunnittelijana. Nykyisin puiston viljelytoiminnasta vastaa Helsingin Kaupungin nuorisotoimi ja koululaiset pääsevät kasvattamaan siellä vihanneksia ja oppimaan sadonkorjuun taitoja.

Perustamistöitä Helsingin Mustikkaman syötävässä puistossa toukokuussa 2014.

Mustikkamaan syötävä puisto on inspiroinut seuraajia:

2017 Lapinjärven kunta ryhtyi istuttamaan kaikille kuntalaisille avointa syötävää puistoa Lukkarinpuistoon.

2018 Porin asuntomessujen yhteydessä perustettu Ruokapuisto tarjoaa kaikelle kansalle vadelmia, omenoita, tyrnejä Hevosluodossa. Puistoon on istutettu myös syötäviä perennoja kuten raparperia, lipstikkaa ja mansikoita.

2019 Tampereen kaupunki istutti omansa, Mustikkamaan puistoa suuremman syötävän puiston, Hiedanrantaan. Sinne on istutettu edellisiä laajempi valikoima hedelmäpuu- ja marjapensaslajistoa, mm. kirsikkapuita ja muutama mustaselja. Maa on peitetty puuhakkeella ja olisikin mielenkiintoinen lähtökohta tulevaisuudessa tehtäville perenna- ja maanpeitekasvien istutuksille, mutta sellaisia ei tiettävästi ole puistoon suunniteltu.

2023 Aloitettiin syötävän puiston istutustyöt Turussa, jossa Raparperi-yhdistys on perustamassa sellaista ylioppilaskylän tuntumaan.

Helsingin ja Tampereen ja ehkä muutkin syötävät puistot olisivat oivallisia lähtökohtia lajistollisesti ja rakenteellisesti monimuotoisiksi metsäpuutarhoiksi. Molemmissa paikoissa on säännöllistä viljelytoimintaa sadonkorjuun ja muun puuhan merkeissä. Tampereen syötävän puiston perusti Tampereen kaupunki ja sen viljelytoimintaa pyörittää Sopimusvuori ry. Puistot palvelevat varsin hyvin ympäristökasvatuksen paikkoina, joissa kaupunkilaiset pääsevät oppimaan viljelyn ja  sadonkorjuun taitoja ja tapaamaan toisiaan mielekkään tekemisen parissa.